Olen teettänyt hänellä kaikenlaista pihahommaa ja jotenkin olen joutunut sellaiseen velkakierteeseen, että eipä pahemmasta väliä. En ole viime aikoina ite kerinnyt auttamaan häntä, joten olin siis reilusti miinuksen puolella auttamissaldoa katsellessa. Mietin itse, että joudun varmaan pilkkomaan puita tai silittämään paitoja haman loppuikäni. Mutta ei! Tänään sain makseltua työvelkoja ihan roppakaupalla. Tuli nimittäin tarve kotitiloissa pidettävistä sisäpöksyistä. Kuin ihmeen kaupalla (mitenkähän sattuikaan?!), hän oli ostanut palan trikookangasta, josta minun piti loihtia moinen asuste. No äkkiäkös se minulta käy - tuumasta toimeen vaan! Mitään kaavoja tarvita!!!
 |
| Uhraus! |
Sen verran pitkä aika oli kuitenkin edellisestä housujen ompelusta (jotain 25 vuotta), että päätin uhrata vanhat ja kuluneet Ykkösen bokserit, joista ajattelin tekaista mallikappaleen, noin niin kuin summamutikassa. Ekana siis leikkasin pöksyt siten, että sain takaosan ja etuosan muodot esiin. Oli hieman haastetta, sillä Ykkösen pöksyissä oli sepaluskohta, jota ei näihin uusiin tekeleisiin todellakaan tarvittu.
 |
| Vastakappaleet! |
Leikkasin uusiin pöksyihin vähän kasvunvaraa, eli jouduin laajentamaan kaavaa. Se oli kuitenkiin helppoa, sillä leikkasin uuden kankaan vain noin pari senttiä suuremmaksi kuin Ykkösen mallihousut olivat. Seuraava haaste olikin se, miten saan leikattua osat siten, että kaikki osat ovat lopullisessa muodossaan oikein päin. Vaarana oli, että kun alan kokoamaan etu- ja takaosaa, niin toisesta puolesta olisikin laitettava nurja puoli päälle, että saumat täsmäisivät. Mutta ihan vaan naisen logiikalla tämäkin haaste selvisi.
Tässä vaiheessa kannattaa tarkentaa, että kyseessä oli siis ystäväni aivan itse keksimä idea, että nimenomaan juuri minä ompelen ne housut korvaukseksi kaikesta siitä työmäärästä, mitä hän on tiluksillani tehnyt tämän kevään aikana. Olin jotenkin luonut itsestäni mielikuvan, että olen aika taitava myös ompelemaan kaikenlaista. Tähän saakka olen lähinnä pilkkonut puita, tehnyt puulaatikoita, leiponut pipareita, luonut lunta. Mutta, tosiaan, myös ommellut Pupulaan verhot ja tyynyt - suoraa saumaa siis (oma huomautus). Verhojen ompelua ja housujen tekoa ei voi mielestäni verrata vaativuustasoltaan toisiinsa. Tai voi toki, ja silloin housut vastaavat ainakin sataa verhoa. Että siihen malliin tarvittiin talenttia ompelussa!
 |
| Mitään soviteta ennen ompelua! |
Niinpä heti kun olin leikannut trikoosta kaksi ja kaksi, yhteensä neljä kutakuinkin toisiaan muistuttavaa osaa, ommella surautin ne kasaan. Leikkausvaiheessa oli tullut jonkinlaista pientä epätarkkuutta, mutta kyllä sen nyt voi ymmärtää; mittanauha oli erittäin tiukalla kierteellä eikä oiennut kunnolla. Sitten vaan sovittamaan!
 |
| Näyttää...! |
Sovitusvaiheessa nauroimme niin paljon, että perikunta joutunee odottelemaan kakkukahveja keskimääräistä pitempään. Toki me ompelijat ymmärrämme, että tuote ei ole suinkaan valmiin näköinen vielä silloin, kun sitä ensimmäistä kertaa sovitetaan. Ällistyin silti itsekin, miten hienoilta pöksyt näyttivät jo tässä vaiheessa. Toki, vaatimattomana, sen olin arvannut, mutta rehellisesti voin myöntää, että olin odottanut hieman suurempaa ns.teknistä kaavavirhettä.
Ei muuta kuin vyötärösaumaa ompelemaan ja lahkeiden pituutta tasaamaan. Se olikin helpoin vaihe tässä housuhommelissa. Kaiken kaikkiaan aikaa kului tasan kaksi tuntia aloituksesta lopetukseen! Mielestäni se on kelpo suoritus kun ottaa huomioon, että edellisen kerran olen tehnyt yhtä vaativia vaatekappaleita Neloselle hänen ollessaan jotain 1-vuotias. Eli tuollaiset neljännesvuosisata sitten. Ompeukonekin on sama. Tuli taas todistettua, että kun uskoo itseensä, niin saa aikaiseksi vaikka mitä, tai ainakin tuollaiset kivat kotipöksyt.
 |
| Pitäisin itsekin! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti