Mustia pussissa

Nyt alkaa taas ympristömeuhkaaminen, vaikka en ole näköjään täällä blogilla kirjoitellut mitään pariin kuukauteen muutenkaan. Tämä menee fiilispohjalla ja ilmeisesti olen ollut niin uupunut, että en ole jaksanut kirjoitella iltaisin sen kummempia. Sen sijaan olen tehnyt kaikenlaista, pientä ja suurta ja enimmäkseen, minut tuntien, luonnollisesti suurta.

Mutta sitten asiaan, eli mustin kakkapusseihin! Aiemmin jo mainitsin hienovaraisesti, että ei ole järjenjättiläinen sellainen henkilö, joka ostaa upouuden muovipussin vain sitä varten, että saa sujauttaa siihen oman piskinsä kakkelit  - metsässä. Mutta niinpä vaan sellainen on siunaantunut tänne Törölän perukoille asti.

Määritelmät kehiin:
1)Järjestyslain 14§ kohta 3: "Koiran omistajan on pidettävä huolta siitä, että koiran uloste ei jää ympäristöön hoidetulla alueella taajamassa."

2)Taajama puolestaan on asutuskeskittymä, jossa asuu vähintään 200 asukasta ja asuinrakennusten etäisyys on enintään 200 metriä.

3)Järjestyslaki ei kiellä roskaamista, mutta roskaamiskielto löytyy sen sijaan jätelaista. "Ympäristöön ei saa jättää jätettä, hylätä konetta, laitetta, ajoneuvoa, alusta tai muuta esinettä eikä päästää ainetta siten, että siitä voi aiheutua epäsiisteyttä, maiseman rumentumista, viihtyisyyden vähentymistä, ihmisen tai eläimen loukkaantumisen vaaraa tai muuta niihin rinnastettavaa vaaraa tai haittaa."

Tein pienimuotoisen kvalitatiivisen tutkimuksen aiheesta. Halusin saada faktaa ja niinpä otin pari valokuvaa, joista ensimmäinen on tässä.'

Pussi maassa 4 vko:a.

Olen ihan vaan silmiäni auki pitämällä havainnut, että isojen saksanpaimenkoirien naispuolinen omistaja, joka asustelee jossain parin kilsan säteellä, ajattelee varmaan omasta mielestään tosi nätisti ja pitää itseään kunnon kaupunkilaisena keräämällä koiriensa SUURET jätökset muovipusseihin. Hän kuitenkin tulkitsee järjestyslakia melko avokätisesti, mitä tulee hänen konkreettiseen toimintaansa piskejä ulkoiluttaessa.

Näin ollen tämä tyyppi siis kerää koirien peräpäästä putkahtelevat tuotokset talteen, mutta mustiin, öljynvalmistusjalostuksessa tuotetuista polymeereistä valmistettuihin muovipusseihin. Kun hän kerta käyttää maatumattomia muovipusseja kyseisenä ulosteen keräysastiana, hänen olisi toimitettava pussit oman asuntonsa tai kaupungin järjestämään kakkapussijäteastiaan. Mutta tämä ympäristöään terrorisoiva mummonketale viskaa huolettomasti kyseiset pussit suoraan metsään. Siis toistan, metsään!

Toistetaan se nyt tässä taasen kerran, sillä repetitio mater studiorum est (kuten te kaksi uskollista lukijaani olette varmaan jo oppineetkin): metsä ei ole taajama, maatunut koirankakkeli ei aiheuta epäsiisteyttä metsässä ja koirankakkansa muovipussiin keräävän ihmisen, joka heittää em. maatumattoman muovipussin metsään, ei kannata mennä älykkyystestiin.

Vilin kakka maassa 2vko:a.

UGH!

Jos koirasi kakkii julkiselle paikalle, niin kerää tuotos  käytettyyn paperipussiin / itse askartelemaasi sanomalehtipussukkaan ja laita se biojäteastiaan. Jos sinulla on vain muovipussi (grrrr...) niin laita se poltettavan (!) jätteen astiaan. Sama koskee myös kissoja! Etenkin naapurin terrostikissaa, joka pissii ja kakkii leikkipuiston hiekkalaatikon hiekkaan. Sellaista pöyristyttävä törkeyttä en ole kenenkään koiran nähnyt koskaan tekevän. Että sen pituinen se!