Viikko on muutenkin ollut vaiherikas:
Palmusunnuntaina Ykkösen tytöt kävivät virpomassa!
Malkamaanantaina mietin, että minkä kokoinen malka näkyy omassa silmässä. Ja näkevätkö toiset oman malkansa yhtään paremmin?!
Tikkutiistaina laittelin tulet uuniin, mutta lastujen vuolemisen sijasta sytyttelin ne tuohilla.
Kellokeskiviikkona pohdin, olisiko minusta eläkkeellä lammasfarmariksi ja millaisen kellon ripustaisin merkiksi sille lampaalle, joka pitäisi pistää lihoiksi seuraavana pääsiäisenä.
Kiirastorstaina imuroin töistä tultua ja suunnittelin, että kiira karkotetaan mökillä lankalauantaina kunnon tulilla. Jospa ne on niin sakeat, että vaikutus ulottuu ihan kotitalon pihaan saakka virtuaalisesti, sillä otan tulista videon.
Ja nyt on siis Pitkäperjantai. Muistan lapsuudesta, että päivä oikeasti tuntui todella pitkältä; me lapset emme saaneet riehua emmekä kiljua leikeissä ja keskityimme Jeesuksen ristiinnaulitsemisen tapahtumiin. Käytiin kirkossa jumalanpalveluksessa; päivästä on jäänyt harras muisto. Aikuisena olen monesti käynyt pääsiäisviikon ahtisaarnoja kuuntelemassa ja pitkäperjantaina, kun alttari on sanamukaisesti riisuttu Jeesuksen kuolinhetkeä varten, olen kokenut syvää liikutusta. Olen myös käynyt katsomassa Pitkäperjantain ristintietä torilla ja kerran jopa Hesassa saakka. Päivä on ollut tietyllä tavalla merkityksellinen.
Mutta ei tänään! Minä siis olen menossa kauppaan ostamaan ruokaa, kun Kakkonen, tuo puusavottamme vahvin osallistuja, esitti evästelytoiveensa. Ehtoisena emäntänä minä tietenkin pyrin tarjoamaan talkoolaisille (joita on hurjat kolme itseni mukaan lukien) edes kunnon pöperöt, kun joku viitsii tulla auttamaan. Kauppaan meno Pitkäperjantaina saa minulle tuon häpeän tunteen.
Mietin, miksi. Häpeä johtuu monesta seikasta; se voi johtua arvostuksen puutteesta, mielipahasta, noloudesta, katumuksesta. Minua nolottaa! Oma sisäinen kontrolli sanoo, että "Kuulepas, nyt hiljennyt ja keskityt ja mietit, mikä tämä päivä on ja jos olet ostanut yhdenkään suklaamunan, niin sinun on ymmärrettävä myös niiden taustalla oleva merkitys!". Vähän sama kuin jouluna; jos annetaan joululahjoja, niin on ymmärrettävä yhteys Jeesuksen ja Itämaan tietäjien välillä.
Koen siis, että on noloa haahuilla kaupassa nimenomaan Pitkäperjantaina; vähän sama kuin Joulupäivänäkin. Työntekijät mulkoilevat minua, että tuokin mummo olisi voinut käydä nuo surkeat ostoksensa jo eilen. Kaupassa käynnin sijaan minun pitäisi istua kotona rauhoittumassa ja pohtimassa omaa suhdettani maailmankaikkeuteen ja Jumalaan. Onko oma arvopohjani romahtanut, kun tällaisen kristillisen pyhän rinnalle olen valinnut shoppailutuokion hektisessä kulutusyhteiskunnassa?!
Mutta kun nyt tätä kirjoitin, niin tuli tunne myös siitä, että ei Äiti olisi pahastunut siitä, että käyn kaupassa. Olisipa hän saattanut itsekin sanoa, että kipaisepas Sokkarilta kermapurkki. Olen siis omien ajatusteni vanki! Olen kai myös yksi siitä yhä pienenevästä joukosta, joka edes miettii sitä, mitä ongelmaa on käydä kaupassa Pitkäperjantaina, jos ne kerran on auki ja tarve on todellinen.
Loppupäätelmä: Ei se tee minusta huonompaa tai parempaa ihmistä, vaikka siellä kaupassa nyt piipahdankin. Laiminlöin talkoopäivän tarjoilujen suunnittelun ja sen takia minulta uupuu muutama oleellinen tuote, jotka käyn nyt ostamassa. Sitten minulla on aikaa viettää koko päivä pohtimalla asioita, joita pidän tärkeinä.
Lankalauantain jälkeen koittaa Sukkasunnuntai ja sekin taitaa olla perheen piirissä ainutlaatuinen, sillä emme ole ostaneet lammasta. Eivät nuo alla olevat puputkaan paljon pääsiäisestä oikeasti muistuta, mutta yleensä kananmuna on kristillisen ylösnousemuksen symboli. Hyvää Pääsiäistä kaikille, tämän tuskaisen kirjoitukseni lukijoille.
 |
| Pupuperhe |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti