7.3.2018

Robotti-imuri eli Robotti Ruttusen pikkkuveli tositoimissa

Otsikko on pöllitty suoraan Rölliltä, joka löysi jo vuonna 1986 robotiikan ihmemaailman. Mutta voivoi! Valittaen on todettava, että ei ole yli 30 vuodessa robotit kehittyneet, ei. Vielä löytyy haastetta! Röllin Robotti Ruttunen meni epäkuntoon aika sukkelaan ja sama meininki jatkuu näillä nyky-roboteillakin.

Töissä kun ei kerkiä tehdä mitään niin epäoleellista kuin seurata alan uusinta kehitystä, niin otin sitten lomalle mukaan uusimman hankintamme, eli robotti-imurin. Kasvattelin ensin pölyvarastoja kolme päivää, jotta saisin kuvattua robotin tositoimissa ja autenttisissa olosuhteissa. Sitten vaan kokeilemaan. Minulla oli tietty ennakkokäsitys tuosta n. 500 euroa maksavasta imurista ja voinen jo tässä vaiheessa sanoa, että eipä tarvinnut paljon muuttaa käsitystä.

Makarista otin pois maton, nostelin tuolit sängylle ja lopuksi jouduin jopa irrottamaan lukuvalon liitäntäjohdon pistorasiasta esteettömän kulkureitin turvaamiseksi. Eteisessä jouduin siirtämään nurkkapöytää sitä mukaa, minne robotti-imuri suostui suuntaamaan reittinsä. Ja siinä meni sitten aikaa, sillä sille ei juolahtanut mieleenkään, että se olisi imuroinut nurkan yhdellä kertaa, kun estekin oli poistettu. Välillä se kävi kolisuttelemassa nurkkapöydän jalkoja keittiön puolella ja kun nostin pöydän takaisin eteiseen, niin eikös se riivattu ollut jo törmäilemässä pöydän jalkoihin siinäkin!

Makarin matalan kynnyksen yli se pääsi kätevästi ja lopulta minun oli laitettava makarin ovi kiinni, että se olisi malttanut imuroida edes yhden huoneen ns. kerralla kuntoon pakenematta välillä muualle. Muista kynnyksistä se pääsi vain satunnaisesti yli. Kerran se meni eteisestä Kolmosen entiseen huoneeseen kovalla ähellyksellä ja päästyään lopulta kynnyksen yli totesi, että ei viitsikään imuroida siellä ja könysi takaisin eteiseen. Hapsuttomien mattojen yli robotti-imuri pääsi hienosti, mutta hapsut olivat sille liikaa. Ylipäänsä, jos olisin raahannut kaikki matot ulos, nostellut kaikki tuolit, pöydät, penkit ja muut melko oleellisesti lattialla säilytettävät tavarat jonnekin (minne?!), niin voin olettaa, että robotti-imuri olisi selviytynyt tehtävästään hieman paremmin. Tavallisella imurilla imuroidessa ei tarvitse tehdä em. ylimääräistä työtä, joten selkeästi suurempitöiseltä homma siis vaikutti.

Koko huushollin imuroimiseen robotti-imuri käytti aikaa yli 3 tuntia. Itselläni siihen menee aikaa n. 15 minuuttia. Tuo kolme tuntia perustui kaiken lisäksi siihen, että olin valmiina nostamassa sitä kynnysten yli, irrottelin sen maton hapsuista sekä kiskoin sen takaisin sängyn alta, minne se oli juuttunut junnaamaan ja lopulta uupunut. Kaikien kukkuraksi jouduin kantamaan sen aina takaisin sinne, mistä se ei ollut viitsinyt imuroida lainkaan ja lopuksi jouduin vielä imuroimaan itse kaikki ahtaammat paikat. Minulta robotti-imurin seuraamiseen meni siis miltei saman verran aikaa, eli kovin tuloksellista työ ei ollut.

Ei tulisi mieleenikään jättää tuota keskenkasvuista härveliä pörräämään kotiin työpäivän ajaksi. Pahimmassa tapauksessa se nuupahtaisi ensimmäiseen kulmaukseen ja odottelisi siinä loppupäivän tekemättä mitään. Logistiikka sillä on niin heikkoa, että työn laatuun ei todellakaan voi luottaa. Ja entäs kun se pieni roskasäiliö on täynnä. Työnteko loppuu luonnollisesti kuin seinään ja koiraperheessä niitä karvoja kyllä riittäisi...

Loppupäätelmä:
Robotti-imuri on kuin pieni lapsi, joka on innokas auttamaan, mutta jonka työn laatu ei vastaa toivottua tasoa. Sitä on vahdittava ja seurattava koko työsuorituksen ajan, mikäli lopputuloksesta halutaan saada edes jonkilainen. Se toimii myös oikukkaasti, eli pienikin vastoinkäyminen (maton hapsu) saattaa saada sen lopettamaan työnteon. Oikukaskin se on ja tekee juuri miten itse parhaaksi näkee kuuntelematta muitten ohjeita. Monesti em. asenne johtaa siihen, että logiikka esimerkiksi ajolinjoissa ei pelaa ja robotti-imuri pörrää nurkasta toiseen kymmeniä kertoja sen sijaan, että noudattaisi järjestelmällistä reittiä. Seurauksena on, että osa lattiasta tulee imuroitu kymmeneen kertaan ja osa jää imuroimatta kokonaan.

Vielä kaikenlaisten epäselvyyksien ja väärinymmärrysten välttämiseksi korostan, että jos lapsi auttaa imuroimisessa, niin hänen työtään on ehdottomasti kiitettävä vuolaasti eikä jälkiä pidä mennä paikkailemaan.

Robotti-imeri on melko kallis hankinta ja sen tarkoituksena on helpottaa siivouksessa. Nyt tämä ei toteutunut lainkaan; päin vastoin! Tavaroiden siirtely robotti-imurin tieltä oli aikaavievää. Kaikkia kalusteita ei edes voinut siirtää minnekään sen tieltä eli oli selvää, että imurointi oli tehtävä uudestaan. Omat hommat oli järjesteltävä niin, että imuria pystyi pitämään silmällä koko ajan. Sähkönkulutus oli yli kymmenkertainen verrattuna normaaliin imurointiin. Työn jälki on kaikkein suurin syy siihen, että vielä ei meikäläisen huushollissa robotit valloita työtä ihmiseltä.

Robottien tullessa työmarkkinoille korostetaan sitä, että ihminen voi jättää tylsemmän ja yksinkertaisemma työn robotille ja siirtyä itse valvontatehtäviin tai enemmän osaamista vaativiin töihin. Tässä nimenomaisessa tapauksessa vaativammat työt tarkoittivat nurkkien, kulmien, kalusteiden reunustojen ja kaikkien sellaisten paikkojen, missä robotti-imuri ei ollut viitsinyt pyörähtää, imuroimista.

Robotti-imuri on mielestäni kivikaudella, jos sitä vertaa teollisuusrobotteihin.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuka pelkäsi mustaa miestä?

Katselin, kun lapset kirmasivat päiväkodin pihalla. Yksi ajoi takaa muita, riemu oli rajaton. Tuli mieleen omat lapsuusajat ja leikit kansak...