Sitten pitikin jo lähteä hakemaan metsuri tienvarresta moottorikelkalla. Olimme nimittäin lopultakin saaneet tontille metsurin! Valitettavasti hän kaatoi pihakoivun, jota olin varjellut siitä lähtien kun ostimme tuon mökkiniemen! Mutta ei, koivu joutui lähtemään. Hävisin jo toisen kerran taiston isoista puista. Muutama vuosi sitten lähti suunnattoman suuri mänty ja nyt sitten tämä Pirkko-rouvan pihakoivu.
En uskaltanut enää vastustaa koivn kaatamista, sillä se näytti vähän huonokuntoiselta ja pelkäsin, että jos se joskus kovalla tuulella rojahtaa mökin katolle, niin en kestä. Koivu oli ihan terve! Kyllä otti pattiin.
Metsuri kaatoi rannasta pari muutakin isoa koivua, sillä pelkäsin, että koti-metsuri kaataa ne itse mökin katolle. Niitä sitten sahattiin pölleiksi ja ajettiin kelkalle yläpihalle. Moottorisaha hajosi jossain vaiheessa ja homma jäi niin sanotusti vaiheeseen.
Siinäpä joudin sitten hyvin pilkille, sillä itse asiassa minun olisi pitänyt olla KAPU:n pilkkikisoissa, mutta en siis ollut. Sain luvan osallistua etänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti