Nimittäin ystäväni, tuo tynnyrisaunaepisodissa kauppiaisiin luottamuksensa menettänyt uudisraivaaja, kyllästyi niittämään mökkinsä pihapiiriä joka viikko raivaussahalla (elä vaan luulekaan, että ruohonleikkuria olisi kannattanut edes näyttää niillä kulmilla). No miksi sitä on sitten niitettävä, saattaa joku kysäistä (toinen teistä armaista lukijoistani - ehkä jopa molemmat). Vastauksia on lukuisia, mutta tärkein on tietenkin se, että punkkikanta pysyy ojennuksessa ja toiseksi tärkein se, että hän ei halua asua missään viidakossa, vaikka ex-maalaistalon tyttönen onkin.
Noihin kahteen vastaukseen on tiivistynyt se seikka, joskaan ei kovin mitätön, että mökkipahalle (retorinen ilmaisu) saavuttuaan hän on ensin laittanut uuniin tulen (aikaa menee n.tunti kaikkine kommervenkkeineen) ja sitten niittänyt pihapiirin, johon on tuhraantunut tunti jos toinenkin, yleensä kolme. Samalla hän on kantanut kahdesta eri kaivosta (älkää kysykö miksi!) vettä saunalle ja lämmittänyt saunan. Summa summarum, kuten me verbalistit sanomme, ystäväparka on aivan uupunut tuollaisen työrupeaman jälkeen eikä jaksa ollenkaan nauttia ihanasta itikoiden ininästä kauniissa kesäillassa.
Mutta kun tuota nyt lueskelee, niin siinähän se tiivistyy myös suomalaisen mökkielämän haaveet: lepo, rentoutuminen ja kiireisestä työelämästä palautumisen onni! Ei nimittäin noita edellä mainittuja hommia puuhastellessa työasiat ole pysyneet montakaan sadasosasekuntia mielessä. Ongelmaksi on muodostunut siis se, että pihapiiri on entistä peltoa ja heinänkasvu sellaista luokkaa, että tuo niittopuuha on ollut edessä joka kerta mökille saavuttua. Kyllähän mökillä on nyt muutakin kerittävä tekemään kuin niittämään heinää; kuten maalaamaan, pilkkomaan puita, kitkemään kukkapenkkejä, raivaamaan varastoja ja tyhjentämään huussia, muutamia mainitakseni.
Ystävä kyllästyi siis niittämään pihaa raivaussahalla, jossa oli terä (siimaa ei voinut käyttää, sillä se takertui koko ajan kiinni heiniin). Terällä niittäessä kivet vaan kirskahtelivat ja kipinät sinkoilivat, kun oli melko vaikea olla osumatta kivenmurikoihin tiheästä kasvillisuudesta johtuen. Lisäksi työ oli hidasta ja raskasta (erityisesti noin 180 asteen kääntöliike kuormitti selän lihaksia liikaa). Etsittiin tietoa, mikä avuksi pitkään heinään. Ei löyvy, ei. Niitto jatkui, kivet alkoivat madaltua ja pitkä pinna kiristyä.
Kyllä toivoisin, että tieto tästä koneesta saavuttaisi kaikki sellaiset, joilla on niitettävää kivikoissa, epätasailla mailla, pitkässä heinikossa. Nyt loppui bensankatkuiset perjantai-illat ja alkoi VAPAUS! Niittoon menee yli puolet vähemmän aikaa kuin ennen! Kerkiää vaikka kannella puita pinosta toiseen ja vaikka kolmanteekin tai aloittaa ihan uusia askareita vapautuneella ajalla! JES!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti