Minä poljen, minä ohjaan, niinkuin tanssi matka käy....

Huomasin tuossa keväällä, että edellisestä fillarireissustani Kuusamoon on vierähtänyt kymmenen vuotta! Sen jälkeenkin piti lähteä polkemaan, mutta eipä tullut lähdettyä erinäisistä syistä johtuen. Mutta nyt lähden! Huomenna! Suunnitelmissa on siis polkaista tuollaiset reilut 600 kilsaa, mutta kahdessa erässä mitä todennäköisimmin.

Minusta on tullut niin mukavuudenhaluinen, että en viitsisi polkea vesisateessa, kovassa vastatuulessa tai kylmässä.Tämän takia olen herkeämättä seurannut sääennusteita ja etsinut poutaporttia, edes sellaista kolmea päivää putkeen; siinä ajassa ilman haavereita kerkiäisin hyvin polkaista menemään 300 kilsaa. Ja sitten voisin jäädä odottelemaan seuraavaa poutajaksoa.

Loma alkaa huomenna ja siihen alkuun suositellaan aina jotain kunnollista irtiottoa. Fillarireissu Pielisen ympäri käy hommaan mielestäni mainiosti! Olen saanut toki paljon kannustusta kaikilta, joille olen viitsinyt asiasta mainita, eli ehkä kymmenelle ihmiselle. Osa on innoissaan (yksi) ja loput kauhuissaan. Mietin, mistä moinen mahtaa johtua. Edellinenkin 543 km:n reissu meni aivan huipusti. No, ehkä tuo asenne kertoo enemmän heistä kuin minusta.

Olen realisti! Jos voimat ei riitä, niin sitten pitää lopettaa. Työnantajan mielestä olen niin hyvässä kunnossa, että jaksan tehdä omat työni ja välillä toistenkin. Itsekin olen kyllä oikein positiivisella mielellä. Ajattelin pitää ekan päivän tuollaista 15 km tuntivauhtia, niin ei menisi heti hapoille.  Normisti sellainen 22km/h on leppoisaa ja mukavaa matkavauhtia, mutta tuuli ja pitkät ylämäet tuovat haastetta. Satku päivässä on ihan realistinen matka.

Haastetta piisaa. Juuri kun olin varannut huoneen Juuasta (siellä koko käpykylällä on vain viisi huonetta majoituspaikkana), niin eikös sääennuste alkanut välittömästi päivittää umpisadetta toiselle ajopäivälle. Tyypillinen suomalainen kesäsäähän on kylmää, sateista ja vastatuulista. Ajattelin, että nyt kuitenkin mennään enkä jää norkoilemaan paremman sään toivossa. Sain ystävältä lainaan hänen entiset työpaikan sadehousut, joten jospa pysyisin suht kuivana.

Fillari on sama vanha Crescent, 21-vaihteinen mtb, jolla poljin Kuusamoon. Jotain on kuitenkin muuttunut: kun viime kerralla näytin ihan nakkimakkaralta, joka on ahdettu liian piukkoihin kuoriin (pyöräilyshortsit), niin nyt näytin lähinnä lenkkimakkaralta, jolle on käynyt samoin. Että siihen malliin en saanut sittenkään laihdutttua eli vakioitua painoani.

Toinen iso juttu on se, että minulla on elektorniikkaa vaikka muille jakaa. Ajotietokone piti uusia; se on hyvä ja tärkeä apuväline! Musiikin kuuntelu siirtyi uudelle levelille, kun Kolmonen hommasi minulle spotify:n ja kannusti ostamaan bluetooth-kuulokkeen, kun se on kuulemma nykyaikaa. Uskonkin häntä, sillä onhan se vähän ärsyttävää, kun muuten olisi piuhoja niin paljon, että joku ohiajaja voisi luulla minun olevan sydänkoneessa. Testasin kaikkea! Hyvin toimii. Mutta olen keksinyt vasta 57 kivaa piisiä, joita haluan kuunnella ajaessa. Saattaa ruveta tympimään, jos joutuu pyörittämään koko ajan samaa soittolistaa. Pyysin sitten lähimpiä kertomaan mielibiisinsä ja latasin nekin sinne. Oli aika outoja?!

No, toivon, että ei satu haaveria ja kunto kestää eikä sada kaatamalla! Eka pohjoisen lenkki odottaa! Toka suuntautuu sitten etelään, mutta siitä sittten tämän reissun jälkeen!

Kohta lähetään!