Ite tein - säästin taas!

Hamstraaminen on tietynlainen ominaisuus, josta voi olla sekä hyötyä että haittaa. Parhaimmillaan hamstrauksen ansiosta saa vanhasta ja ns. tarpeettomasta roinasta tehtyä uutta ja tarpeellista. Niin kävi tässä jokunen päivä sitten mökillä, ei kuitenkaan omalla vaan tynnyrisaunaostosten jälkimainingeista toipuneen ystäväni tiluksilla.

Hän osti siis pienen maamökin joitakin vuosia sitten ja voin vakuuttaa, että sen jälkeen ei ole ollut vapaa-ajanviettoon liittyviä "mitähän tekis kun ei oo mitään tekemistä" -ongelmia kenelläkään; ei hänellä, mutta ei myöskään lähipiirillä. Kaikkien väärinymmärrysten välttämiseksi sanon tämän positiivisessa hengessä, sillä minusta on kiva, että jos jotain tehdään, niin tehdään se sitten kerralla kuntoon. Tämä loistava periaate ei ole ollut johtotähtenä omalla kesämökillämme, missä teemana on "hitaasti hyvä tulee - jos on tullakseen". Tämän jälkimmäisen periaatteen mukaan esimerkiksi katon uusiminen ensimmäisestä hetkestä viimeiseen kesti ystävälläni noin viikon ja meillä noin kolme kuukautta.

No sitten asiaan! Valitettavasti ystäväni toinen yhtä oleellinen periaate on, että "aika tavaran kaupitsee". Niinpä hän on pyöritellyt noin kuusi vuotta kaikenlaista tarpeellista (hmmm...) rompetta mökkinsä nurkissa. Ja niitähän on riittänyt; sekä nurkkia että rompetta. Lopultakin, ehkä tämän hellekesän sumentamilla aivoilla hän lopulta teki päätöksen, että voi luopua vääntyneistä ja ruostuneista nauloista (vai voisiko niitä suoristaa vielä), puhkikuluneista ruostuneista ämpäreistä (voisiko laittaa vaikka muovia sisälle, niin mullat ei valuisi pois), käytöltään epämääräisiksi jääneistä metalliesineistä (saisiko näistä kuitenkin jotakin tehtyä jonnekin), puoliksi hiirensyömistä pärekoreista (voisiko tämän paikata itse) ja  jnejnejne JA NIIN EDELLEEN...

Mm. nämä säästetään.

Niinpä hän tyhjensi vanhan navetan (jonne tulee joskus vanhojen - säästettyjen -  esineiden näyttely) ja mätti tavaroita mieli haikeana metallikeräysläjään, jossa oli noin kahden heittokuution verran kaikkea epämääräistä metallirompetta odotellut kierrätykseen pääsyä jo vuoden ajan navetan nurkilla. Hienoa! Arvostan! Lopultakin!!!

Sitten tulee oma osuuteni, eli minulle on syvään juurtunut isäni perintönä sanonta "Tarkan talo tarvihtee!" Ja tästä syystä (vaikka olisin mättänyt menemään 90% hänen huolella varjelemista romppeistaan jo kuusi vuotta sitten), katselin kasaa vielä kerran sillä silmällä, että jos siellä sittenkin olisi jotain. Myönnän, en ole ns. pekkaa parempi, vaan joskus jopa pahempi. Viimeisestä kuormasta oli jäänyt vielä kaksi maitokärrin ruostunutta runkoa, sillä ne eivät sopineet autoon; ne olisi vietävä peräkärrillä. Siinä niitä katsellessa tuli mieleen, että voisiko niistä tehdä jotain. Päätettiin tekaista penkki. Siinä hieman mietittiin, että mitä teemme penkillä, että kuka siinä joutaa istumaan, mutta ajateltiin ottaa riski.

Ruostunut röhjö!

Aika kivan näköinen!

Ja kuten niin tyypillistä; tuumasta toimeen vaan! Vajaassa tunnissa olimme sahanneet jo nelisen vuotta sitten saadusta paksusta lankusta istuimen, harjanneet irtoruosteet rungosta, maalanneet sekä rungon että istuinosan ja ruuvanneet koko hökötyksen kasaan! Tuli hieno! Myös muitten mielestä. Kun ei itse jouda siinä kuitenkaan istuksimaan, niin saatiin saunalle kolmelle isolle vesiastialle hyvä penkki ja astiat pois terassilta!

Hyödyllinen penkki!