Pallohullun päiväkirjasta: Pupulassa tapahtuu - tosi vähän!

Minä, siis erittäin sivistynyt ja ehkä hieman vanhentunut, mutta silti hurmaava tanskalais-ruotsalainen pihakoira Vili, olen viettänyt kesälomaa. Vaikka Mamma sanoi, että minä vietän lomaa aina, niin kyllä minulla silti nyt on kesäloma. Kohta alan viettämään syyslomaa, vaikka Mamma epäilikin, että niinköhän sen viettämisestä tulee enää mitään. En ymmärrä mitä se tarkoitti, kun se nojasi johonkin kuluneeseen lapion varteen ja tuskaili, että miksi täällä maassa on oltava niin paljon kiviä. Että ei saa kuulemma kaivetuksi kuoppaa. Niin ihmettelin, että kai se tämä kuiva keli tekee sen, että matojakin on kaivettava jostain metrin syvyisestä montusta. Mutta Mamma ei vastannut, vaan katsoi minuun oudosti. Ja sitten se sanoikin, että oikeastaan saatkin nyt tosi paljon nameja, kun eihän sitä koskaan tiedä, milloin niitten saanti loppuu. Niin luulen, että tämä helle on sekoittanut Mamman pään ja sehän käy minulle!

Mutta sitten me lähdettiin Pupulaan. Siellä on se hirvee Pupu, joka ryöstää aina minun pallot. Ärsyttää! Mutta onneksi Nicki, se minun ex-mamman uusi kaveri, joka ei millään tajua, että minä en halua ees nähdä sitä, paitsi pari kertaa vuodessa kun se käyttää silloin sitä jotain hurmaavaa hajuvettä, ei ollut mukana. Niin se ei ärsyttänyt, eli oli kiva. Jotenkin tämä säätila, josta Mamma on paasannut minulle viimeiset neljätoista vuotta, saa minunkin ajatukset sekaviksi. Kun minun piti kertoa siitä Pupulasta eikä mistään tyhmästä Nickistä. Vaikka sekin on ollut monta kertaa mukana siellä. Niin sekös ärsyttää!!! Mutta Mamma sanoo, että ei Nickiä voi jättää yksin kun sen oma Mamma vaan reissaa pitkin ja poikin ja vaikka missä, niin miksi ei, kysyn minä?!

No Pupu oli sitten ominut taas kaikki pallot!

Ärsyttävä Pupu!

Sain lopulta yhden, niin Mamma ei suostunut heittämään sitä, kun minun tassu on kuulemma kipeä. Eikä se kyllä parane, vaikka nuolen sitä joka päivä. Mamma työntää minun suuhun jotain pahanmakuista tököttiä joka aamu ja kysyin, että harjoitteleeko se sitä naapurin kissan myrkyttämistä ensin minulla. Mutta Mamma väitti, että se parantaa minut. En kyllä uskonut. Mutta sitten kun nielaisin sen tökötin, niin sain namin, niin sitten uskoin. No kun aikani kantelin palloa Mamman kintereillä, niin lopulta se kuitenkin heltyi ja vieritti vähän palloa. Ihan tyhmää! Oli ihan helppo saada se kiinni. Mamma väitti, että sen käsi on kipeä niin se ei voi heittää palloa kauas. Mutta en uskonut sitä. Koska näin, kun se heitti tikkaa, niin se lensi ainakin viisi  metriä taulusta ohi!

Sitten pihalle tuli kuulemma joku iso ja tosi pulska rupisammakko! Minä en kyllä nähnyt sitä, vaikka Mamma väitti, että olin melkein kävellyt sen päälle. Ja se sanoi, että siinä tapauksessa olen menettänyt sekä näkö-, että hajuaistini. Niin en kyllä uskonut sitä!


Missä muka?!

Onks tää nyt MUN!