Toka päivä takana (onneksi)

Hohhoijaa! Tuli mieleen, että paljonkohan se meikäläisen älykkyysosamäärä mahtaisikaan olla. Nimittäin, vaikka eilinen myrskysää vei voimia niin tänään vasta olikin haastetta. Ja meikä oli suunnitellut pöräyttävänsä Juuasta Lieksaan kälyn mökin kautta, mikä tarkoitti vielä 7km extraa.

Päivän saldo oli 109 kilsaa. Se oli oikeasti pitkä päivä! Voin sanoa ihan ite. Aamulla heräsin Juuassa naapurin kolisteluun ja olin jo 07.00 satulassa. Tavoite oli ajaa mahdollisimman pitkään ennen sadetta. Tiistaille lupasi nimittäin kaatosadetta ja voin kertoa, että harva nauttii pyöräilystä sateessa. Mie aattelinkin, että jään Nurmeksessa kylpylään jos sataa.

Mutta pääsin Nurmekseen kuivana. Vähän etuosa eli ei siis takapuoli oli kipeänä,  vaikka oli oikeen pyöräilyhousut jalassa. Muuten oli tosi kiva fiilis ja ajattelin jättää uintireissun  toiseen kertaan ja ajaltaa (hahhah!) Viekiin sukuloimaan. Sade alkoi luonollisesti heti, kun olin ohittanut sen kylpylän.

Sataa sataa ropisee, tilitilitom...

Mitään pikkusadetta meitsi pelkää!! Mutta oli kyllä tympeetä ajaa vesisateessa, etupuoli (ei siis takapuoli) ns.tulessa kolmet housut jalassa. Mutta sisulla mentiin. nyt oli kuitenkin asenne kohillaan itellä, sillä ajattelin, että ei tälle nyt mitään voi. Suomen suvessa on ihan liikaa vaadittua toivoa edes sitä kolmen päivä poutaporttia putkeen.

Tosi vähän oli alamäkiä Juuan ja Nurmeksen välillä. Vain kolme sellaista, missä vauhti nousi yli 30km/h. Muuten oli sellaista pitkää loivaa tappavaa ylämäkeä ja lyhyt alamäki, missä ei kerinnyt palautua. Se oli minulle yllätys. viimeksi pohjoisessa oli jotenkin reilumpaa; oli jyrkkä ylämäki mutta sen jälkeen myös huippu alamäki. Väsytti. Saattoi olla jokin vaikutus silläkin, että lähin treenaamatta ja on muutama kg pulskistuttu sitten 10v takaisesta reissusta.

Vesilätäkössä...

No sukuloimassa oli kiva käydä. Sain vaatteetkin kuivaksi ja lämmintä ruokaa. Sitten oli pakko lähteä viimeiselle rykäsylle. Alkoi heti satamaan. Ja etuosa (ei siis takamus) oli niin kipeä, että melkein itketti. Mutta sitten muistin, että olen sentäs synnyttänyt neljä lapsosta, silkohapsosta. Siihen verrattuna kipu tuntui aika mitättömältä.

Kun lopulta pääsin Lieksaan, niin voin sanoa kun anttituisku, että olin pikkusen poikki. Antti Tuisku tuli mieleen kun sattui muutama biisi häneltäkin soittolistaan. Hotellin omistaja miehensä kanssa tuli laskemaan minut sisään. Kyselivät mistä tulen ja kun kerroin, niin mies katsoi minua, että olen aivan hullu. Hetkisen olin samaa mieltä.

Jätkän patsaassa kohisi koski

Mutta sitten suihkuun ja ruokaa ostamaan ja nukkumaan. Mietin, että voisinko vähän lyhentää päivämatkaa. Yksi pariskunta kertoi Juuassa, että he ajavat 50km/päivä. Jos satulaosasto oireilee yhtä pahasti niin harkitsin jopa sitä, että en ajaisikaan pitemmälle. Himmailisin Lieksassa ja menisin autolautalle Kolille.

Liian pitkä päivä!