Piirakka-Akatemian paluu!

Piirakka-Akatemian hektinen vaihe on taas käynnistynyt. Kurssille oli sellainen tungos, että tulijamäärää oli rajoitettava vallitsevan tilanteen takia. Oli hienoa, että Piirakka-Akatemian maine korkealaatuisena oppimiskeskuksena oli levinnyt laajalle (noin 12 km päähän) ja samalla pystyimme nostamaan myös hakukriteerejä. Tänä vuonna teemana oli monimuotoisuus (etenkin piirakan kokoon ja ulkonäköön suhteutettuna) ja hakijat valikoitiin sen perusteella.

Sekavatko?

Piirakka-Akatemian yksi pysyvistä haasteista on olleet suhdeluvut. Niin tänäkin vuonna. Kun tarkastelee edellisten vuosien kurssimuistiinpanoja, niin eipä se näyttäisi olevan mikään ihme. Puurotäytteen ja kuoritaikinan sopivan suhteen löytyminen haastaa Akatemian materiaalivastaavat joka vuosi. Hukkaan ei pitäisi jäädä kumpaakaan. Välillä Piirakka-Akatemia päätyy ratkaisuihin, jotka stressaavat kurssilaisia. Kuten lisäpuuron keittäminen kesken kuoritaikinan ajelua tai lisäkuoritaikinan tekeminen kesken puuronlevitystä.

Tällä kertaa, huolellisten esivalmistelujen vuoksi, päädyttiin ratkaisuun, jossa mahdollinen ylijäämäpuuro jaetaan kurssilaisten lounaslautasille. Tämä päätös tuntui erittäin mielekkäältä etenkin nuorempien kurssilaisten keskuudessa. Siihen liittyen,  Piirakka-Akatemiassa iloittiin myös siitä, että kurssilaisten keski-ikä laski tänä vuonna edellisiin vuosiin verrattuna, ollen nyt 17,3 vuotta, kun se edellisenä vuonna oli 28.

Tästä alkaa...

Korkean laadun takaamiseksi (ja henkilökunnan hermojen säästämiseksi)  Piirakka-Akatemia huolehti edellisenä päivänä riisitäytteen kypsyttämisestä. Niinpä aamulla, heti kurssin alettua, pääsimme tekemään kuoritaikinaa. Osa kurssilaista oli tässä vaiheessa vielä muissa puuhissa (onneksi), joten taikinasta pystyttiin tekemään juuri haluttu määrä piirakka-aihioita, eli kuoripohjia. 

Tälläkin kertaa käytettiin apuna mittanauhaa, sillä myös kurssilaisella oli pysyvä taittovirhe silmissään. Mittanauhan käyttämistä on usein kritisoitu ja pidetty jopa todella, todella, sanoisinko jopa, käsittämättömänä (lievensin ilmaisua). Piirakka-Akatemia on kuitenkin nimensä veroinen. Se tekee paljon tutkimusta ja haluaa perustaa osaamisensa tieteen, ei sattuman varaan. Että miettikääpäs sitä, kritisoijat.

Tämän jälkeen alkoi ns. lettaroiden ajelu, täytteen laittaminen ja piirakoiden rypytys. Siinä sivussa lämmitettiin puu-uunia, joka taitaa vedellä viimeisiään, mikä asiaa tarkastelee paistotehon kannalta.

Ahkerat kurssilaiset

 No ahkerien ja todella nopeasti kehittyvien kurssilaisten kanssa oppitunnit sujuivat nopeasti, eikä lakisääteisiä taukoja kukaan halunnut viettää. Tämä toki nopeutti kokonaisprosessia ja kun viimeiset piirakat vedettiin uunista ulos, saatoimme tyytyväisenä todeta, että olimme päässeet erittäin hyvin tavoitteeseemme. 

Monimuotiset piirakat

Tässä paistopellillä monimuotoiset piirakat odottavat pääsyä puu-uuniin. Valitettavasti uuni ei ns. pannut parastaa ja paistoaika oli melko pitkä. Onko näin, että seuraavalla kerralla Piirakka-Akatemia joutuu tekemään monimutkaisia laskelmia sähkönkulutuksen ja puunkäytön välillä. Kumpi kuormittaa vähemmän ja mitä (energiaa, ympäristöä, kurssilaisten hermoja)?
 

Saimme siis paistettua piirakat nopeasti, laadukkaasti ja ilman pienempien kurssilaisten motivaation lopahdusta, jota etenkin itse olin hieman huolissani pohtinut. Päin vastoin, yritin yhdessä vaiheessa ehdottaa kurssilaisille (nuoremmille) siirtymistä varsinaisesta action-vaiheesta (rypyttäminen) vaikkapa reflektoimaan oppimistaan piirämällä prosessista värikuvan, mutta turhaan. Kurssilaiset halusivat ehdottomasti rypyttää.

Summa summarum, kuten me entiset latinistit sanomme, saimme tehtyä 76 piirakkaa suunnittelemamme 80 sijasta. Kaikki olivat tyytyväisiä. Piirakka-Akatemia pystyy loppulausunnossaa tyytyväisenä toteamaan, että oppi meni hyvin perille ja seuraavat sukupolvet jatkavat varmasti tätä hienoa artesaani-taitoa!

Namnam!