Reippahasti käypi askeleet

Nimittäin kohti Joulua, taas kerran. Ja jälleen kerran olen vannonut, että en todellakaan aio valmistautua sen kummemmin. Mitä nyt virittelin jouluvalot (kausivalot nykynimeltään) heti syysloman jälkeen, ostan kynttilöitä jokaisella kauppareissulla, asettelen pikku hiljaa huoneisiin erilaisia joulukoristeita, paistan parituhatta piirakkaa suitsait sukkelaan, katselen keskimääräistä kiinnostuneempana lehdistä reseptejä otsikolla "erittäin helpot ja vaivattomista vaivattomimmat ohjeet" kohti suht täydellistä joulua. Ja tämän lisäksi olen neu-lo-nut.

Joku ei ilahdu...

Lisäksi olen katsellut porkkanasoseen, lanttusoseen ja bataattisoseen kilohintoja. Olen myös yrittänyt muistella, mitkä jälkiruuat ovat saavuttaneet suursuosion (puolukkajäädyke) ja mitkä vastaavasti vajonneet alahaiseen kategoriaan (kaikkia luumua sisästävät sekä appelsiiniriisi). Olen myös miettinyt, että jospa minä tällä(kin) kertaa edes yrittäisin olla vaan tekemättä sen kummemmin mitään. Olisiko se mahdollista? Mitä on tehtävä itse ja mitä voi ostaa? Mitä muut voivat tehdä? Kuka tekisi ja mitä?

No, pakolliset: jonkinasteinen hieman parempi viikkosiivous (että ei tukehduta pölyyn) liinojen silittäminen (että lasit eivät kaadu pöydällä), piirakoiden paistaminen (omat on parhaat!), joulupyhien ruokien suunnittelu (että ei osteta liikaa eikä liian vähän), aaton paistiruuan valmistaminen etukäteen (en todellakaan aio alkaa paistamaan mitään enä aattona), jälkkärin teko etukäteen (kerkiää jäätyä hyvin), kaupassa käynti (koska jonkun sekin on tehtävä - massimiesten yleensä). Ei-pakolliset: pipareiden paistaminen, pullan leipominen, kakun leipominen, torttujen paistaminen, juureslaatikoiden teko. Itse asiassa, se, miten paljon viitsii valmistella etukäteen, näkyy suoraan omassa vapaa-ajassa varsinaisten pyhien aikana. 

Sniif, hyvästi!

Nyt olen melko varma seuraavista asioista: en teekään perinteistä karjalanpaistia, vaan hieman erilaisen pataruuan, en paistakaan porkkana- ja lanttulaatikkoa, vaan pelkästään bataattilaatikon, en paistakaan yhtään piparia, vaan Nelonen saa tehdä ne tai jättää tekemättä, en teekään itse jälkiruokaa, vaan jätän sen tekemättä (en ehkä uskalla).

Huhhuh, kuullostaa aika hurjalta! Joulu, jos mikä, on ollut aina täynnä perinteitä. Ne alkoivat murentua, kun Äitikin nukkui pois. Ehkä hurjin muutos oli se, että Joulupäivänä en aamusta asti ollutkaan näteissä vaatteissa (kyllä - on minulla muutama kaunis vaate), vaan tsäppäilin uudessa flanelli-yöpuvussa ainakin puolillepäivään. Tänä Jouluna muutokset ovat entistä suurempia, mutta ne eivät ole olleet minun päätettävissäni. 

Sniif!

Suurin muutos on se, että emme enää tee Nelosen kanssa perinteistä Pielisen ympäriajoa aatonaattona. Se varmistui juuri äsken. Nimittäin, Nurmeksessa ei tänä Jouluna nähdä Immanuel-Joulukuvaelmaa yleisön edessä. Siihen osallistuminen (siis yleisönä) on ollut Nelosen ja minun ikioma Joulujuttu noin 20 vuoden ajan. Ja nyt siihen tulee muutos, sillä tuo kuvaelma esitetään vain netissä. Sen sijaan käymme haudoilla Lieksassa (jos uskallamme istua samassa autossa) ja ehkä kälyn luona pikaisella visiitillä ovenraossa tai mahdollisesti ulkona.

 

Toinen iso muutos on se, että Joulukirkkoa ei ole Utran kirkossa aattona. Se on ollut myös meille tärkeä hetki hiljentyä ennen aaton viettoa. Ei kaikille, mutta osalle meistä. Ehkä tänä vuonna menen joulusaunaan sen sijaan? Pahimmassa tapauksessa voin istua saunassa koko Joulun, kun kukaan ei pääse tulemaan Joulunviettoon tämän pandemian takia. 

No, ehkä kuitenkin, kaiken varalta voin tehdä hieman valmisteluja. Jouluvalot on, joulukoristeet on, piirakat on, hedelmäkakku (josta en edes tykkää) on, alustava ruokalista on. Piparit hoitanee Nelonen, jälkkärin saatan tehdä sittenkin itse (appelsiiniriisiä - namnam!), paisti uuniin hoituu... ja niin edelleen. 

City-enkeli