Ensinnäkin ihme on jo se, että minulla yleensä edes on kasvimaa. Viittaan edelleen naapurin kissaan (monikossa) ja sen tekemiin hyökkäyksiin kasvimaalla alkukesän aikaan. Nyttemmin katteja ei ole pahemmin näkynyt, sillä kasvimaa muistuttaa tiheää sademetsää mikrokoossa. Sinne ei kissalla tee mieli ahtautua.
Raparperi kasvaa aivan mielettömästi. Vaikka miten olen yrittänyt ottaa varsia käyttöön, uutta puskee koko ajan lisää. Tämä on tietysti hyvä, sanoisinko esteettinen merkitys kasvimaan imagolle. Näyttää rehevältä ja vihreältä!
Peruna kukkii! Olen mullannut sen ja ensi viikolla ajattelin nostaa ekat perunat. Saa nähdä, paljonko ja minkä makuisia perunoista tulee.
Punajuuri, minkä kasvattaminen on ollut minulle leikintekoa, epäonnistui osittain tänä kesänä. En ole keksinyt mitään syytä, paitsi naapurin kissan, joka on tietysti käynyt kuopimassa penkissä siinä vaiheessa, kun siemenet eivät vielä olleet itäneet ja olin unohtanut laittaa harson penkin päälle.
Mutta sitten SUPERYLLÄTYS: kesäkurpitsa! Ostin joskus juhannuksen seutuun taimen, eli verrattuna moneen muuhun viljelijään, tosi myöhään. Silti se ponnistaa hätäisesti kyhätystä multakasasta tarmokkaana ja tähän mennessä saan jopa kaksi kurpitsaa pöytään asti!
Lopputuloksena voinen todeta, että erittäin pienellä panostuksella voi saada pihan perukoilla nököttävän kasvimaan näyttämään siltä, kuin parempikin viherpeukalo hoitaisi sitä. Jospa se tästä uusi ura urkenisi, ensi kesänähän minulla on aikaa kitkeä ja kastella sitä vaikka joka päivä, jos satun olemaan muuten vaan kotosalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti