Kun mikään ei riitä...

Nimittäin työelämässä kouluttajan, mikä jo meidän osaltamme on vanha nimitys ja olemme nykyisin opettajia, ammattitaito perustuu siihen, että omaa osaamista on jatkuvasti ylläpidettävä ja pyrittävä kehittymään työssään. Silloin mikään ei riitä, pysyvästi. Ahdistaako tämä? Kyllä, ei, kyllä, ei, kyllä, ei! Mitä sinä vastaisit?

Olisiko ihanaa, jos jonkin asian kerran opittuaan voisi huoletta ajatella, että tätä taitoa minun ei tarvitse enää kehittää? Onko sellaisia asioita, jotka kerran opittuaan hallitsee kaikissa tilantessa loppuelämänsä? Työelämässä, muussa elämässä. Mitä luulet?

Otetaanpa vaikka syöminen esimerkiksi. Kun vauvaiästä selvittyään yksilö on päässyt tutustumaan erilaisten makujen, kuten vaikkapa banaanimössö ja perunasose, maailmaan, niin riittääkö se? Ei riitä. Koko ajan virtaa uusia makuja ja meikäläinen, joka syntyi joskus 50-luvun aikana, ei ollut kuullutkaan sellaisesta nykyisin tavallisesta hedelmästä kuin kiwi. En ollut sille sitten allerginenkaan, mutta tulin heti, kun maistoin...

Pelkkä suun aukaiseminen ei vauvaiästä selvittyä tyydytä nälän tunnetta, vaan seuraavaksi onkin opittava itse mättämään apetta suuhun. No sehän onnistuu jokaiselta, voisi helposti kuvitella. Alkuharjoitusten jälkeen nohevimmat huomaavat, että mm. kiisselin saa pysymään paremmin lusikassa, kun ei käännä lusikkaa ympäri ainakaan ennen kuin se on saanut suuhun asti. Sitten olisi opittava käyttämään haarukkaa ja veistä niin, että ne ovat oikeaoppisesti kädessä, vaikka monesti näkee, että tämä taito on jäänyt monelta oppimatta. Meikäläisen omakin jälkikasvusto käyttää haarukkaa ja veistä kuin teurastaja puukkoaan lihanleikkauspöydällä ja tällä en tarkoita taitavuutta.

Pärjääkö sitä sitten anopin illallisilla, firman edustustilaisuudessa tai vaikkapa rapukesteillä niillä perusopeilla, miten yleensä ruokaa suuhun laitetaan? Miten käytän rapuveistä,otanko puhtaan lautasen kun haen uutta ruokaa buffeepöydästä, voinko ottaa lihaa ja kalaa samalle lautaselle näyttämättä jundelta jne??? Aikuisella on todella paljon nyansseja opittavana, vaikka perustiedot hallitsisikin.

Jos pukukoodi on vaikkapa casual, niin kirjo juhlavieraillaa on melkoinen hienosta iltapuvusta farkkuihin, kuten tuli tuossa pari vuotta siten todettua oman organisaation pippaloissa. Harjoittelua olisi vaatinut myös se, miten saan casual-vaatetuksessani kurkotettua ruokani soutuveneen tuhdolta tahrimatta hihansuitani ruokaan, jos pituuteni on 160 cm ja veneen tuhto 180 asteen kulmassa ollessaan vaatisi ulottuvuudeksi vähintään 172 cm pituuden. Siinäpä pohtimista!

Aika heikosti johdateltu, mutta pointti on se, että miltei kaikki asiat, etenkin työhön liittyvät, vaativat jatkuvaa ajantasaistamista, jos haluaa olla huippuosaaja. Eräs kaukaistakin kaukaisempi kollega kertoi minulle, että hän on ollut "oikeassa työelämässä" muutaman kuukauden vuosikymmeniä sitten, mutta opettaa silti asiantuntijana totuuksia nykytyöelämän tarpeisiin. Voiko tämä olla mahdollista, siis asiantuntijuus em. tapauksessa? Kyllä voi! Kyseessä on silloin vain historian luennot opetettavasta aiheesta, osittain. Osittain tarkoittaa sitä, että teoria-asiat ovat varmasti hallinnassa, mutta käytännön työn tekeminen vaatisi päivittämistä.

Tässä meidän ex-kouluttajien, nykyisten opettajien siis, olisi oltava yhtä itsearviointitaitoisia kuin mitä vaadimme opiskelijoiltamme. Se, että meillä on kokemus vaikkapa parin vuoden takaa jostain asiasta, ei tarkoita sitä, että sillä olisi enää muuta merkitystä kuin tarinana. Jos emme kerää näitä tarinoita jatkuvasti nykytyöelämästä, niin olemme pihalla auttamattomasti todellisuudesta. Oman ammattitaidon kehittäminen vaatii siis itsensä kehittämistä, alan seuraamista, kollektiivista oppimista. Tässä olen ikuisesti kiitollinen siitä, että olemme päässeet tekemään oikeita töitä oikeassa työelämässä. Mutta tämä pitäisi olla jatkuvaa. Ei riitä, että näet toisen tekevän; sinun on saatava kokemus, jonka kautta pystyt itse arvioimaan menetelmään ja tekemään erilaisia sovelluksia. Nimenomaan, mitä enempi sinulla on ammattitaitoa ymmärtää työelämän relaliteetit, sen enempi annat mahdollisuuden sovelluksille!