10.12.2010

Täällä tänään, osa I

Olen monesti miettinyt, mikä saa minut jaksamaan töissä. Jaksamisella en tarkoita tässä fyysistä jaksamista vaan sellaista, että on kiva lähteä, olla, tehdä ja oppia. Joka päivä!

Joka kerta olen saanut pähkäiltyä saman vastauksen, se kuuluu näin:

Olen etuoikeutettu, koska saan tehdä sellaista työtä, mistä oikeasti pidän ja arvostan mielettömästi! Minulla on työkaverit, joista saan eri tavalla virtaa omaan energiakenttääni (huom! tällä tarkoitan henkistä energiaani). Minulla on opiskelijat, joilla on aivan mielettömän hyviä tarinoita työelämästä ja jotka OIKEASTI haluavat kehittyä ja kehittää sekä itseään että työyhteisöään. VAU!!! Lisäksi "oikeassa työelämässä" olevat esimiehet ja työntekijät ovat mieletön voimavara minulle. Kontakteja riittää, saan helposti varmistettua asioita ja kysyttyä neuvoa, jos tunnen epävarmuutta jossain ammattiasioissa. Ja sitten toki, minulla on oma pikkuinen ja ihastuttava työhuone, jonka jaan oman lähikollegani kanssa.

Tärkein jäi viimeiseksi: työn ilo! Ilo siitä, että saa olla joka päivä tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa. Ilo siitä, että oma osaamiseni, tiimin osaaminen, koko yhteisömme ja verkostomme osaaminen on kasvanut pysyvän tiedon ja taidon tuottamisesta uuden ja innovatiivisen tiedon ja taidon kasvuun ja kehittymiseen. Minä, vaikka jo melkoinen asiantuntija koen olevanikin, en missään nimessä ajattele, että yksittäisen yksilön osaaminen olisi merkityksellistä sellaisenaan, vaan pidän äärimmäisen tärkeänä tiimimme ja verkostomme yhteisöllistä osaamista. Voisiko jopa sanoa kollektiivista osaamista?

Puhutaan myös kompetenssista, siitä miten suurin osa kompetenssista syntyy vasta työelämässä. Kompetenssi ei siis ole pelkästään tietoja ja taitoja, vaan siihen luetaan myös oma motivaatio, jokaisen henkilökohtaiset ominaisuudet ja yksilön käsitys itsestään (hah - ei päivää ilman Liisa Keltikangas-Järvistä).

Olisi siis arvioitava, millainen on minun arvomaailmani ja motivaationi ja miten työyhteisöni kannustaa minua työssäni. Olisi arvoitava, miten suhtaudun saamaani palautteeseen ja millainen minäkuva minulla on. Olisi arvioitava, millainen asenne minulla on muutokseen ja kuinka paljon olen valmis panostamaan oman osaamiseni ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Olisi arvioitava millainen kyky minulla solmia sosiaalisia verkostoja ja toimia niissä.

Tämä on minusta hieno juttu; asiantuntijuuteen kasvetaan yhdessä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuka pelkäsi mustaa miestä?

Katselin, kun lapset kirmasivat päiväkodin pihalla. Yksi ajoi takaa muita, riemu oli rajaton. Tuli mieleen omat lapsuusajat ja leikit kansak...