Reippahasti käypi askelet

Tapahtui tänään:
Heräsin normiaikaa eli kuuden kieppeissä, vaikka olisin voinut nukkua vaikka miten pitkään. Sitten jäi odottelemaan ja olin olevinaan nukkuvinani, että minun ei tarvitsisi lähteä käyttämään piskiä aamupissalla. Suunnitelma onnistui täydellisesti ja jo puolentoista tunnin näyttelemisen jälkeen toinen luovutti ja minä pääsin pälkähästä. Kun ulko-ovi oli kolahtanut, niin reippaasti ylös sängystä, suihkuun ja aamupalalle!

Laittelin heti pari kynttilää palamaan ja jouluauluja soimaan, sillä ajattelin virittäytyä heti aamusta reippaaseen joulutunnelmaan. Lauantait ovat kuin luotuja sitä varten, että voi puuhata kaikenlaisia kotijuttuja ja näin joulun lähestyessä niitä piisaa. Toki olin uhonnut, että tänä jouluna en paista piirakoita, en pipareita. En myöskään tee laatikoita, karjalanpaistia enkä ainakaan sitä säälittävää aattoillan jälkiruokaa, jota jälkikasvu odottaa joka vuosi yhtä innolla saadakseen nauraa lätsähtäneelle tai ylipaisuneelle tai karrelle palaneelle tai raaáksi jäännelle tekeleelleni. Sniif.

Ei ollut tarkoitus käydä joulumarkkinoilla, mutta lähdin kuitenkin käymään. Päätös oli todella onnistunut, sillä ostin aivan mielettömän ihania hollantilaisia juustoja ja englantilaisia toffeita, enkuksi tietty. Nam; panin kollegoille ja parille tutulle vinkkitekstaria.

Messujen jälkeen suunnistin Citymarkettiin vai olisiko ollut Prisma, mutta näitä isoja kauppoja silti. Siinä saa samalla hyötyliikuntaa, kun kävelee kaupan perimmäisessä nurkassa olevalle maitohyllylle ja sitä ennen on mutkitellut metsästämässä viimeisiä lahjatoiveita. No, nyt oli ihan oikeaa asiaakin kauppaa, eli ajattelin kuitenkin varalta ostaa niitä tarvikkeita siihen karjalanpaistiin ja niihin laatikoihin ja mistäs sen tietää, vaikka tulisi tässä vielä pipareitakin paistettua.

Siinä samalla pistin vielä lotonkin vetämään. Nolotti, kun lottoan pari kertaa vuodessa enkä tietty tiennyt, mitä myyjä tarkoitti sanoessaan, että pannaanko lotto kaikilla mausteilla. Että mitä? Millä mausteilla? Myyjä oli harvinaisen palvelualttiilla tuulella ja jonon kasvaessa takanani selitti auliisti, että normaalisti ruutu maksaa 80 senttiä, mutta jos maksan 20 senttiä lisää, niin voittomahdollisuuteni maksimoituvat mielettömästi. Ajattelin, että pannaan nyt kerralla ranttaliksi ja ostin seitsemän riviä lottoa. Niin, että jos minua ei näy maanantain palaverissa, niin se johtuu vain siitä, että Grönlannista ei ole lähtenyt sopivaa lentoa...

Kauppareissun jälkeen oli sitten tiedossa varsinainen jouluaskare, eli pakkohan sitä oli sitten niitä raaka-aineita alkaa väsäämään joulukuntoon. Onneksi minulla oli assistentti, jonka ohjauksessa (vaikka yleensä se menee toisin päin) tein ensin lanttulaatikot, sitten maksalaatikot, lopuksi porkkanalaatikot. Sitten tein piparitaikinan jääkaappiin odotelemaan leipomissessiosta. Siitä kun selvisin, niin paistoin karjalanpaistilihat ja laitoin ne kahteen pataan kypsymään. Siinä välissä olin laittanut puu-uuniin tulen ja keitellyt kahvit sekä syönyt ihania juustoja ja ahmin.. eikun maistanut pikkuisen nokareen toffeeta.

Huh, vaikutti aika hektiseltä tuo iltapäivä. Sitä se kyllä olikin. Sen verran vähän liioittelin, että tiskasin sillä aikaa, kun muut tekivät maksalaatikkoa ja porkkanalaatikkoa. Mutta muuten kaikki oli totta. Siihen vielä bonuksena se, että uunin tuhkaluukku oli tyhjentämättä ja sieltäkin piti tuhkat mättää ulos, että uudet sopivat sitten tilalle. Kello oli 18.00, kun hommat oli tehty. Melkein. Pitää vielä pudottaa uunista hiilet ja odotella, että voi laittaa paistit uunin yöksi.

Jotenkin alkoi tuntumaan, että olisi ollut aika helppoa hengata koulussa. Olisi ollut vaikka päivä opetusta. Siellä vaan opiskelijoiden kanssa tsäppäilty koko päivä, eikä tietoakaan moisesta huhkimisesta!