Kassissa löytyy

Olen ystäväni kanssa innostunut tekemään käsillä kaikenlaista; välillä olemme harrastaneet rautalankojen muotoilua (lue: taittelua), sitten olemme hakanneet kaakeleita tarkoituksena tehdä upeita laattoja puutarhaan (ei olla saatu vielä laastia), olemme värkänneet linnunpönttöjä (no kun vetäistään tällä kuuven tuuman naulalla, niin kyllä pysyy kiinni), olemme rakentaneet jopa nukkekodin (pienen mittavirheen takia se odottaa vielä kokoamista)! Innokkuutta siis löytyy, samoin meillä on korkea riskinottokyky ja stressinhallinta mahdollisten ohjeiden puuttuessa / hävittyä / liekö niitä edes koskaan ollutkaan - tilanteissa. Terveellä pohjalla oleva hallinnantunteemme saa aikaan sen, että mikään ei ole meille mahdotonta siihen saakka, kunnes se muuttuu siksi!

Uusin harrastus on kuvien siirtäminen tekstiilille; pääasiassa T-paitoihin ja laukkuihin. Tähän minäkin sitten innostuin viimeisen päälle, sillä ystäväparkani joutui ostamaan surkean pieniä puuvillakasseja askarteluliikkeestä. No minullahan on ompelukone, Eva Economy vuodelta 1984 ja ompelukilometrejä sille on kertynyt sen verran, että kyllä sillä vielä muutaman ekokassin polkaisee.

Muttamutta, ensimmäinen ristiriita (lue: haaste) tulikin siinä, kun kamulle eivät kelvanneet vanhat lakanat, joita olin säilytellyt aarteinani ja vain odottamassa hetkeä, jolloin pääsen ompelemaan niistä kaikkea hienoa. Siis ne EIVÄT todellakaan ole likaisia, vaikka ovatkin lakanoita. No, sitten marssittiin kauppaan ja ostettiin "Ekopuuvillaa" mikä hintansa perusteella ei siis missään nimessä voinut olla mitään ekologisella tavalla tuotettua puuvillaa, minkä viljelyssä ei käytetä ollenkaan lannoitteita tai torjunta-aineita. Nimittäin, ekopuuvillan tuotanto lienee edelleen n. 5 % luokkaa koko puuvillan tuotannosta. Näin Aral-järven kuvat silmissäni! Mielestäni olisimme voineet jättää mokoman puuvillakankaan ostamatta, mutta mitäpä sitä ei tekisi ystävyyden vuoksi. Sniif!

Ja sitten ompelemaan. Mitään kaavoja tarvita! Siitä vaan katsottiin yhdestä vanhasta kassista vähän mittoja ja koska mittanauhakin oli kadonnut, niin ihan näppärästi 25 m:n rullamitalla tsuumattiin suurin piirtein palat kohdilleen ja eikun leikkaamaan. Tehtiin sellainen kassi, missä on oikein levikkeet, eli yhteensä 5 eri kangaspalaa piti saada ommeltua yhteen suht asiallisen näköisesti. Pienoisia ongelmia aiheuttivat ainoastaan kulmat, eli pohja-, sivu- ja etukankaan kombinaatiopiste, mutta hyvin siitäkin selvittiin ja saumahan jää aina nurjalle puolelle, eikös!

Loppuhuipentumana keksittiin, että kassin kantokahvat ommeltiin isäni vanhasta solmiosta! Vähän mietittiin, miten 100 % silkki kestää vai venyykö, mutta otettiin riskillä.

Taas tuli todistettu, että rohkea rokan syö elikkäs innostuksella, yhteistyöllä ja vahvalla visiolla päässe juuri siihen, mihin haluaakin. Töitä pitää tehdä, mutta eikö muutenkin niin joudu tekemään, ihan kaikessa elämässä?!

Jaa se kuvien siirtäminen; se onkin sitten kokonaan toinen juttu. Tässä nyttenkin ihaillaan yhtä kassia, missä lukee "Hyvää Joulua" vähän niin kuin peilikuvana, mutta ajateltiin sitten, että ainakin uniikki kappale tästäkin tuli...