Ostaisitko tältä naiselta käytetyn kassin?

Muistatko, kun jossain mainoksissa oli aikoinaan yllä olevan tyyppinen teksti, millä viitattiin siihen, että onko tyyppi tosiaan niin luotettava, että kaupat kannattaa tehdä? No mitäs sillä on tekemistä meikäläisen kanssa, niin ei todellakaan mitään. Ainakaan vielä.

Tässä on nyt pari iltaa tehtailtu niitä kangaskasseja ja kohta alkaa pursumaan joka nurkasta jotain kassinkulmaa. Olemme kehittyneet huimasti näiden parin ompeluillan aikana. Ekana iltana ompelimme kassin viidestä eri kaistaleesta ja hihnat vielä päälle. Kun esittelin tuotosta kollegalle, niin hänpä räväytti ihaltavaksi itse OSTAMANSA ekokassin, mikä oli ommeltu yhdestä kaistaleesta ja hihnat päälle. Ällistyttävää!!

Siinäpä otin heti työpaikan kännykällä foton mokomasta kassista nurjalta puolelta, koska älysin, mikä järisyttävä helpotus lojui silmieni edessä. Sitten ajattelin, että eipä toisaalta mennyt hukkaan sekään, että se ensimmäinen kassi itse asiassa olikin melko vaativa suoritus. Ja itselle tuli todistettua ihan sattumalta, että ei mennyt hukkaan nekään kaksi vuotta kotiteollisuuskoulussa, missä olin tosin kudontalinjalla. Ja kutominen siis ei tarkoita neulomista! Siinä on vissi ero!

Jatkossa kassien tehtailu olisi siis helppoa kuin leikki. Kollega lupasi vielä bonuksena antaa kassin lainaan, jahka ompeluilta koittaa.

Se koitti tänään. Me mitään mallikasseja tarvita!!! Etenkin kun kassi matkusti Nurmeksessa kollegan kanssa eikä siitä siis olisi ollut iloa tähän hätään. Ihan silmämääräisesti leikattiin yksi kaistale kangasta ja surautettiin samaan syssyyn saumat. Sitten piti käynnistää työpuhelin (siis en todellakaan pidä työpuhelinta päällä vapaa-aikana), jotta päästiin tsuumaamaan kuvasta sitä erikoista saumaa, millä sai taiottua kassin pohjan ilman erillistä kangaskaistaletta. Niin eikö jo yksi kollega kerinnyt siihen väliin soittaa työkännyyn, mutta saatiinpa sovittua muutos huomiselle päivälle eikä tullut laskua omaan kännyyn tuostakaan työrupattelusta.

No, sillä aikaa kun tein siis töitä, niin kamuni oli saanut ommeltua ne saumat kassiin käyttäen apuna - ei tällä kertaa metrimittaa - vaan maitotölkkiä. Sen avulla hän näppärästi mittasi pohjan leveyden; mikä innovatiivisuuden huippu!!! Aivan mielettömän huippuhelppoa!!!

Mietittiin vielä kantohihnoja. Tehtiin sitten kahdet erilaiset, eli helpot ja helpommat. Vieläkään ei päästy siirtämään niitä kuvia, mutta suunnittelin jo tekstin. Kassiin tulee teksti "There is no Planet B" - kannanotto ympäristön puolesta tietty. Minulla on jo "Jäähyväiset muovikasseille" - kassi, mikä on ärsyttävää juuttikangasta,mikä nöyhtää takin. Juutin viljelykin kuormittaa ympäristöä, mutta ei niin paljon kuin puuvillan. No nyt tää juttu loppuu tähän kuin dioksiinirehulla ruokitun kanan lento.