Harrastuksesta uusi työ?

No nyt joku saattaa jo ajatella, että yritän hämätä oman ammattitaustani, koska taas pukkaa asiaa ompelusta. Mutta ei, en yritä. En ole ompelupuolen opettaja, ainakaan vielä. Käsitöistä on tullut minulle vaan nyt kertakaikkiaan SE juttu!

Tänään jo päivällä alkoi satelemaan ruokapöydässä laukunostopyyntöjä, kun vähän vaan vihjaisin, että laukkutehdas - BagFactory - surraa saumaa miltei joka ilta. Mietin, että mistä moinen usko meikäläisen kykyihin, ihan vaan näkemättä edes tuotetta. Kai se on sitten sitä, että jos on jossain hyvä, niin ajatellaan, että on sitä samaa jossain muussakin. Paitsi lauluhommissa. Mehän kollegan kanssa kerran laulettiin opiskelijoiden pikkujoulussa duetto, niin opiskelijat siihen heti antoivat spontaanisti palautetta, että olette kyllä niiii-iin ainutlaatuisia laulajia, että voisitte mennä laulamaan jonnekin muuallekin. Vasta juhannuksena pätkähti päähän, mitä he oikeesti (!) tarkoittivat...

No, meikäläisen maine on siis levinnyt ja sehän on yleinen sanonta edelleenkin, että lasten suusta se totuus kuullaan. Niinpä meikäläisen jälkikasvu, josta enää (huhhuh) viimeinen viritys asustelee kotinurkissa, pyysi meikää KAVENTAMAAN HOUSUNLAHKEET! Luit ihan oikein, kaventamaan! Ei mikään ihan simppeli homma. Se totuushan sitten on se, että jokainen, joka haluaa housunlahkeet kavennetuiksi, teetättää sen ammattilaisella eikä lähde itse tuhraamaan. Siispä tyttö luonnollisesti otti yhteyttä BagFactoryyn!

Kaventamisesta ei ollut kovinkaan paljon kokemuksia, lyhentämisestä sitäkin enemmän. Eikä siitäkään ompelemalla, mutta kollegan kanssa ollaan lyhennetty housujamme juhlatilaisuuksiin mm. roudarinteipillä, maalarinteipillä, hakaneuloilla ja nitojalla. Nitoja oli paras siinä mielessä, että lahkeet eivät päässeet repsahtamaan, kuten pääsi tapahtumaan maalarinteipin kanssa. Mutta siinä mielessä niitit olivat huonot, että ne vähän näkyivät. Ainakin kun joutui pitämään puhetta kohtisuoraan edestä opiskelijoiden kahvipöytään nähden. Kun sitten hoksattiin sanoa, että voidaan varmaan puhua tästä omalta paikalta seisten, niin homma hallinnassa lahkeittenkin osalta!

No nyt asiaan. Tytön kanssa siis pläjäytettiin pöksyt keittiön pöydälle ja tyttö (äitiinsä tullut taidoissa näköjään) siitä vaan parilla nupineulalla visioi kavennuksen aloitus-, lopetus- ja keskikohdan. Vähän tsuumattiin, että toinen lahje näytti jotenkin kapeammalta, mutta minulla kun on taittovirhe, niin ajattelin sen sitten johtuvan siitä. Tytöllä kun ei ollut kokemusta aiheesta, niin tyytyi luottamaan auktoriteetin arvioon. Ja eikun ompelemaan!

Otettiin sitten pari kuvaa valmiista housuista. Pitää todeta, että ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Mutta sitten keksittiin, että jos tyttö laittaa matalien kenkien sijasta pitkät talvisaaappaat, niin upeelta näyttää. Ne kengät siis!