Sosiaalinen media, osa 2

Tänään oli huippupäivä töissä! Koko sali täynnä ihmisiä, joita yhdistää ainakin yksi asia: oppimisen ilo! Päivä oli rakennettu mielenkiintoisesti ja konkreettiseksi. Kuulijan vastuulla oli, kuten aina, mitä haluaa kuulla ja mistä haluaa innostua.

Meilläkin oli kollegan kanssa pieni osuus, eli meitä oli pyydetty esittelemään oman tiimimme toimintatapaa verkkoympäristössä ja erityisesti videoiden käyttämistä oppimisen tukena. Olisimme toki halunneet esitellä muutakin kuin pelkästään videoita, mutta ne ovat puolestaan sellaisia, mitä harva käyttää verkkokoulussa. Ja koska tiedämme omat kannuksemme muutenkin, niin tehdään kuten pyydetään.

Hienoa, että niin monessa tiimissä on tehty todella paljon verkkokoulujen kehittämisessä. Ja vielä hienompaa oli se, että nyt niitä esiteltiin kaikille yhteisesti. Jokainen voi halutessaan sitten ottaa yhteyttä ja aloittaa yhteistyön kurssien kehittämisessä. Se tuli päivän aikana selväksi, että verkkokoulu on tätä päivää ja ne, jotka ovat vasta aloittelemassa, "joutuvat" ottamaan sen yhtenä selkeänä osana perinteisen luokkaopetuksen rinnalle.

Meillä on siinä mielessä todella helppoa, että tiimimme on tehnyt töitä verkkokoulun eteen jo tasan 15 vuotta! Se on todella pitkä aika! Mietin, että olisiko meidän pitänyt saada aikaan enemmän. Mutta ehkä ei, koska oppimisympäristöt ovat kehittyneet pikku hiljaa, olemme päässeet enkunkielisistä alustoista suomenkielisiin ja muutkin mahdollisuudet ovat lisääntyneet vuosien myötä. Samalla tavalla myös verkkokoulun sisältömme on kehittynyt ja olemme miettineet entistä enemmän oppimista tukevia pedagogisia ratkaisuja.

Kun otsikko viittaa sosiaalisen mediaan, niin pitäisi siitäkin jotain kirjoittaa. Verkkokouluhan ei sitä ihan selkeästi ole, ainakaan nyt kun meillä on oppimisympäristö rajattu tarkoin ja jokaisella on omat tunnuksensa sinne. Ja tunnukset saa vain opiskelijana ollessaan. Saa nähdä, milloin on potkaistava omasta fc:ta sukulaiset pellolle ja rakennettava uusi profiili työtä varten.

Päivä rakennettiin acp:n varaan, eli kaikki materiaali jaettiin sen kautta ja samalla pidettiin yhteyttä toiselle paikkakunnalle. Ihan nauratti, kun aika monessa kommentissa painotettiin sitä, että nimenomaan acp:n avulla me voimme olla entistä ympäristöystävällisempiä; ei kulu bensaa, ei tarvitse monistaa luentomateriaaleja. Ja työssä jaksaminenkin kasvaa, kun työmatkat vähenevät maakuntiin! Ei tässä ympäristöihmisenä voi muuta kuin myhäillä, että niinpä niin.