Tavallinen päivä

Olipa taas ihanaa olla yrityskoulutuksessa! Tässä vaiheessa kannattaa tarkentaa, että yrityskoulutus ei tarkoita meidän kohdallamme sitä, että se jäisi vain yrityksen asteelle, vaan olemme siis oikeassa työelämässä oikeilla työpaikoilla kouluttamassa oikeita työntekijöitä aiheina oikeasti heitä kiinnostavat asiat.

Yrityskoulutuksien aktiiviset osallistujat valikoituvat yrityksestä riippuen eri tavoin. Kaikki innokkaat eivät pääse välttämättä aina mukaan, jos vaikkapa työsuhde ei ole vielä vakinainen. Ja vastaavasti, osa joutuu osallistumaan, vaikka oma arviointi koulutuksen tarpeellisuudesta poikkeaisikin esimiehen vastaavasta, mutta on se vakipaikka taskussa. Tässä tulee meille haaste, sillä koulutuksesta on saatava innostava ja kiinnostava niillekin, jotka eivät näe sitä juuri sillä hetkellä itselleen potentiaalisena mahdollisuutena.

Miten se temppu tehdään? Vastaan itse; siihen on hyvin monelaisia tapoja. Erilaisten vuosien saatossa tehtyjen epävirallisten tutkimusten ja palautteiden mukaan olellista on, että kun sytyt itse, muutkin syttyvät. Tämä on melko loogistakin, eli oma innostus, positiivisuus, toisen arvostaminen, huumorintaju, itsensä likoon laittaminen, hyvät ja massiiviset työelämäesimerkit ja pienestäkin aktiivisuudesta palautteen antaminen herättävät.

Työelämäihmiset eivät ole tottuneet katsomaan powerpointteja. Nostan sen takia esille tarinat. Ne kantavat ja niiden avulla saadaan tylsästäkin (mitä ei siis meidän alallamme ole) aiheesta huippumielenkiintoinen. Esimerkkien avulla oppiminen on monella tehokkaampaa kuin pelkkä teoriatiedon opettelu. Tarinoiden on oltava realistisia, mutta niitä ei saa kytkeä mihinkään nimenomaiseen työpaikkaan tai ihmisiin, ellei ole lupaa. Jos tarinoita kertoo, niitä pitää etsiä systemaattisesti. Miten enemmän kuuntelet juttuja, sitä enemmän saat kassiin tarinoita. Jokainen pieni juttu työpaikalta kuultuna on sopivasti fiksattuna hyvä keissi kerrottavaksi. Joka kerta tarinaa kannattaa hieman muuttaa, niin ei ala itseäkään uuvuttamaan...

Kuulijakunta voi sinällään olla innostuksen lähde tai kauhunpaikka. Minua jännitti joskus uran alkuaikoina työelämässä olevien ihmisten koulutukset. Ajattelin, että onko minulle heille mitään sellaista, mitä he eivät jo tietäisi. Sitten oivalsin, että vaikka asiat tietääkin, niiden kytkeminen tai tarkastelu erilaisesta näkulmasta tuo uutta haastetta. On tavallaan helppo opettaa asioita ihmisille, joilla ei ole tietoa asiasta. Silloin vastuu on todella suuri, ettei minun kautta välity jotain todella toimimatonta uusille alaansa aloittaville ja että osaan heti ohjata heitä kyseenalaistamaan ja etsimään tietoa sekä soveltamaan sitä eri tilanteisiin. Sitä ennen on opittava tietyt keskeiset asiat, jotta saa riittävästi liimapintaa - kokemusta - mihin uutta tietoa voi verrata ja sitten tehdä niitä omia ratkaisuja.

Ajattelen niin, että vielä haastavampaa on kouluttaa ihmisiä, joilla on vuosien, vuosikymmenten kokemus asiasta. Silloin on osattava tuoda myös jotain uutta tietoa opetettavasta aiheesta (tutkimuksien lukeminen on siis se pointti) ja saatava syntymään positiivisia ristiriitoja aiheesta, jotta kehittymistarve havaittaisiin ja sitä kautta syntyisi halu lähteä syventämään osaamista. Mielettömän hienoa on, kun tila on täynnä asiantuntijoita ja heidän mielenkiintonsa opetettavaa aiheeseen herää!! Se riittää, silloin olen onnistunut. Minun ei todellakaan tarvitse kaataa kannusta tietoa, mutta minun on mielestäni osattava tuuppia heitä oikeille oville ja sitä ennen saada oppimisen into heräämään.

Muistan, kun pidin ensimmäiset näytetuntini tekstiilienhuollosta 17 vuotta sitten ja Salli Kivimäki oli arvioimassa niitä. Vähän kuin pitäisi ensimmäiset tunnit siivousaineista Tuula Suontamon tai ensimmäiset ergonomiatunnit Leila Hopsun arvioidessa niitä. Tein töitä ihan hulluna suhteessa tuntimäärään, mutta samalla tulikin sitten tehtyä viikon opetuspaketti aiheeseen. Ja siitä onkin sitten ollut hyötyä tänne asti. Vieläkin skannataan mm. T-paidan kuvaa, mihin on kirjoitettu erilaisten tehoaineiden tehtävät tekstiilien pesuaineessa<; päivitetään aineita vaan. Eli kun syventyy opetettavaan aiheeseen riittävän laajasti, niin sehän on siinä. Sitten vaan päivittää tietoja; perusasiat ovat stabiileita.

Ja sitten siihen tämän päiväiseen! Hienoa, millainen innostuksen palo iski porukkaan. Tiedän, että huomenna käy valtava purppaisu ja mielipiteiden vaihto aiheeseen liittyen. Tiedän, että ihmiset alkavat miettiä työtä tehdessään ja alkavat soveltaa oppimaansa. Se riittää! Innostus on herätetty; oppija itse huolehtii lopusta. JesJesJes!!!