6.1.2012

Lunta!

Lopultakin saimme lunta sen verran, että sitä riitti liukumäkeen ja sen lisäksi muutamaan lumiukkoonkin. Lumisen talven aika on lyhentynyt; se on vaan tosiasia. Harmitus senkin takia, että lumikenkäilemään pääsee entistä myöhempään, koska lumikenkien piikit tarvitsevat edes jonkin verran jäätä tai lunta alleen, jotta niillä voi kunnolla kävellä. Muuten tilanne on vähän sama, kuin yrittäisi hiihtää hiekkatiellä.

Loppaista vietettiin kuitenkin hienossa talvikelissä. Lapsenlapsi innostui tekemään isoja lumipalloja, joista tykkää myös tanskalais-ruåtsalainen pihakoiramme Vili.



Lumipalloista tulikin oikein komea ukko. Lasten talvileikkeihin on tainnut kautta aikojen kuulua lumiukkojen tekeminen. Ja mukavahan niitä on tehdäkin! Tässä poseerataan ukon vieressä, hetkeä ennen kuin Vili päättää tuhota moisen luomuksen.





Voih! Pihakoirat eivät oikein ymmärrä lumiukkojen päälle...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Halkojen teko eli miten se motti poikineen syntyy

Eläkkeellä ollessani ja toki myös ennen sitä, olen kunnostautunut halonhakkaajan uralla. Se on tosi kivaa vaihtelua ainaiseen sukkien neulom...