Lopultakin saimme lunta sen verran, että sitä riitti liukumäkeen ja sen lisäksi muutamaan lumiukkoonkin. Lumisen talven aika on lyhentynyt; se on vaan tosiasia. Harmitus senkin takia, että lumikenkäilemään pääsee entistä myöhempään, koska lumikenkien piikit tarvitsevat edes jonkin verran jäätä tai lunta alleen, jotta niillä voi kunnolla kävellä. Muuten tilanne on vähän sama, kuin yrittäisi hiihtää hiekkatiellä.
Loppaista vietettiin kuitenkin hienossa talvikelissä. Lapsenlapsi innostui tekemään isoja lumipalloja, joista tykkää myös tanskalais-ruåtsalainen pihakoiramme Vili.
Lumipalloista tulikin oikein komea ukko. Lasten talvileikkeihin on tainnut kautta aikojen kuulua lumiukkojen tekeminen. Ja mukavahan niitä on tehdäkin! Tässä poseerataan ukon vieressä, hetkeä ennen kuin Vili päättää tuhota moisen luomuksen.
Voih! Pihakoirat eivät oikein ymmärrä lumiukkojen päälle...
Blogin tavoitteena on ilahduttaa myös lukijaa tarinoilla erään opettajan kokemuksista ja tulkinnoista työssä ja kotona.
6.1.2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kuka pelkäsi mustaa miestä?
Katselin, kun lapset kirmasivat päiväkodin pihalla. Yksi ajoi takaa muita, riemu oli rajaton. Tuli mieleen omat lapsuusajat ja leikit kansak...
-
Tynnyrisauna-ystäväni mökillä nökötti elokuussa yhä laavu, jonka olimme tehneet väliaikaista käyttöä varten kolmisen vuotta sitten . No, äkk...
-
No tulipa taas kerran todistettua, että ei ole meikäläisen opinnot menneet hukkaan. Olen meuhkannut jo vuosia siitä, että kuluttajan olisi t...
-
Tänä talvena on satanut melkoisesti lunta. Keli on ollut myöskin melko lauhaa joten on selvää, että lumen paino on lisääntynyt päivä päivält...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti