Yksin linkissä kaksin

Ja vähän muuallakin. Nimittäin, meikä palasi ensimmäisen lomaviikon jälkeen Lieksasta takaisin kotipuoleen. Ja heti ekana piti ängetä ostoksille. Vaikka  pyrin välttämään turhaa ostamista, niin välillä pitää silti shoppailla. Tällä kertaa valitsin kulkuneuvoksi linja-auton, millä porhalsin kohti keskustaa. Tavoitteena oli ostaa kummitytön häihin vaatekappale, mitä kukaan ei näkisi. Mutta ilman sitä kaikki huomaisivat, että taitaa puuttua jotain oleellista tuostakin kostyymistä. Siispä kohti sovituskoppeja!

Hinta yhteen suuntaan maksoi 3,20 euroa. Minusta se on paljon; sillä saisi jo 2 litraa bensaa ja posottelisi noin 40 km matkan tasaista vauhtia. Mietin, että ei ole ihme, kun autonomistajat valitsevat oman kyydin joukkoliikenteen sijaan. Edestakainen reissu maksaa 6,40 ja sillä saa sitä bensaa melkein 4 litraa ja ajelee meikäläisen rauhallisella tyylillä melkein Lieksaan. Kun ei laske veroja yms. kustannuksia, niin tuntuu se hieman kohtuuttomalta.

No pointti otsikonkin mukaan oli se, että meitä istui muutama matkustaja ja kuljettaja linkissä. Valistuneet menivät tietty fillarilla. Minullakin oli huono omatunto, että miksi en mennyt omalla sydänystävälläni, keltaisella Crescentillä, joka kolmisen vuotta sitten luotsasi minut sinne Kuusamoon. Mutta nyt siis istuin linkissä ja kuuntelin. Sitä ennen olin laittanut itse tekstarin kaverille, että menen kaupoille. Tyttö viereisellä penkkirivillä soitti kaverilleen ja kysyi, voiko tulla kylään. Varmaan ihan aiheellinen soitto siinä vaiheessa, kun istuu jo linkissä. Takana kuului kova pälätys, kun nainen lörpötteli jollekin, miten joku lapsi oli vierastanut häntä ensin ja nyt sitten tullut jo syliin. Ihan mielenkiintoista ja kiva meistä muistakin kuulla, että tyyppi ei ollu mikään pelottava olio vaan ihan potentiaalinen tätityyppi, vaikka meikkien perusteella vaikutti siltä, että hän oli menossa paremminkin johonkin goottikokoukseen kuin lapsenlikaksi. Kuskikin pälätti puhelimeen, mutta niin hiljaa ettemme kuulleet, oliko kyseessä työpuhelu vai peräti oma. Todennäköisesti oma, tai muussa tapauksessa Lehtosen liikenteessä on pomoilla todella paljon asiaa kuljettajille.

Meillä kaikilla oli siis tekemistä tylsän bussimatkan ajan. Tähän on tultu; emme voi olla hetkeäkään ilman kontakteja. Itse en ole yhtään kummempi. Yritin soittaa lapsenlapselle ja kertoa, miten isomummilla putosi linnunpesä maahan ja poikaset tujottivat isomummia mustat silmät tapillaan. Ja varmaan kuukauden päästä kostavat tapauksen syömällä kaikki viinimarjat! Pöh!

Sitten piti soittaa summeria ja vyöryä kohti kauppoja. Joista ei löytynyt sitä mitä piti.