On kaksi tapaa pestä mattoja

Tämä kuuluu siihen samaan sarjaan, mistä kirjoitin halonhakkuun yhteydessä. Nimittäin työtekniikasta. Kaikilla tuntuu olevan nykyisin painepesukone jopa kotikäytössä. Meitsi tietää, että etenkin räsymattoja pestessä se on liian voimakas ja voi kuluttaa ennenaikaisesti maton kuteita ja lointa. Jo noista kahdesta sanasta voi päätellä, että talenttia riittää tekstiilipuolellakin. Olenhan nimittäin opiskellut kaksi pitkää vuotta kudontaa! Siellä tuli luotua loimia, loukutettua, lihdattua, häkilöityä, kehrättyä, niisittyä ja kudottua, vain muutamia mainitakseni.

Ja sitten asiaan. Painepesukoneessa on oleellista, että lika saadaan kuljetettu paineistetun veden avulla pois pestävältä pinnalta. Olen monesti miettinyt, että aika monesti ihmiset uskovat koneen tekevät itsestään mitä tahansa eikä välttämättä viitsitä perehtyä vaikkapa käyttöohjeisiin tai toimintaperiaatteeseen. Vedenkulutusta ajatellessa painepesukone on hieman hankala, sillä pienellä vesimäärällä saadaan siitä isot tehot irti. Se kuluttaa kuitenkin sähkön lisäksi vettä, mikä joutuu jätevedenpuhdistamon kautta jokeen. Vaihtoehtona olisi pestä matot joen/järven luona, maalla olevan pesualustan päällä. Tällöin likavesi, missä on myös kemikaaleja, imeytyisi maahan eikä valuisi vesistöön. Käytössä olisi oltava zeolittiia (ai että miten vihaan tuota sanaa!!!) sisältävä aine, kun siis puhutaan ilman jätevesijärjestelmää olevista kohteista. Parasta olisi, jos mattoja ei tarvitsisi pestä lainkaan, tai ainakin harvoin. Tämä lienee mahdotonta taloudessa, jossa TYTTÄREN omistama piski vierailee.

Tässä iloinen matonpesijä suuntaa paineistetun veden kohtisuoraan pestävälle pinnalle, vanhanhkon räsymaton kuteita ja lointa kohti. Tarkoittaa sitä, että likavesi joutuu suoraan maton toiselle pinnalle, eikä puhdistustulos ole täydellinen. Aika lähelläkin tuo suutin näyttää olevan.

Tässä puolestaan toimintaperiaatteen sisäistänyt matonpesijä, joka pesee TYTÖN piskin oksennuksia eteisen matosta, on suunnannut painesuihkun oikeaoppisesti viistossa asennossa kohti pestävää pintaa, jolloin likavesi kulkeutuu matolta pois ja pinta puhdistuu huipusti. Alusta on myös kova, jolloin kude ja loimi eivät pääse vaurioitumaan.

Taustalla häämöttää terassin suojapensaita, jonka takana on viinimarjapensas, jonka takana on naapurit erottava aroniapensasaita. Jonka takana on naapurin omenapuu. No sen oksat roikkuvat meitsin tontilla, eli kohta (illan hieman hämärtyessä, koska minulla käy auringonvalo silmiin) käyn pensasaidan (en ahon) laitaa ja JOS mukanani on kori, niin voi käydä kuten Vilille viimeksi, että ne omenat vaan tipahtavat itsestään sinne koriin...HAH!