Pallohullun päiväkirjasta, osa 3 tai ehkä jopa 4

Kuuntelen aika tarkkaan noita ihmisten puheita ja koko ajan emäntä (se ainut ja THE real one eli se, joka antaa enemmän ruokaa minulle) sanoo, että olisi hyvä harrastaa jotain. Se itse harrastaa laihduttamista, mikä on minusta kyllä jotain niin tyhmää, että ei siihen taivu tanskalais-ruotsalaisen pihakoiran järkikään. Miten joku voi olla niin pöhkö, että ei syö kaikkea mitä on tarjolla?! Minä ainakin syön.

Viime viikolla emäntä oli jättänyt metwurstipaloja lautaselle olkkarin pöydälle, niin vahdin niitä ekana ainakin 10 minuuttia. Koska ilma oli aika lämmin, niin ajattelin sitten, että ne menee pilalle. Niin ihan vaan pikkuisen nousin takajaloille, kun osaan se niin hienosti ja aina kehutaan, niin en voi ymmärtää, että horjahdin ja suu osui siihen lautaselle ja ne metarit lensi minun suuhun. Ihan vahingossa!!!

Niin eikö emäntä ala syyttämään, että varastin ne?! Minä? Siis jotain rajaa sentään! Ekanakin, kumpikohan teki isomman virheen! Miksi pitää jättää ruokaa lämpenemään lautaselle, kun metari olisi säilytettävä jääkaapissa tai mahassa?! Ja sitten sitä räyhäämistä kuunnellessa selvisi, että ne oli tarkoitettu Nickille, sille ärsyttävälle piskille, joka on muuttanut meille. Niin sille kyllä oli ihan oikein, että minä söin ne! Tai siis en olisi syönyt, jos ne ei olisi väkisten lentäneet minun suuhun.

Se, että emännästä oli muka näyttänyt siltä, että olin tarkoituksella noussut takajaloilleni, aukaissut suuni ja hotkaissut metwurstit ihan tahallani, niin on kyllä ihan väärin. Sitä paitsi, viimeisen vuoden se on valittanut sitä, että ei näekään mitään niillä uusilla rilleillään. Niin miten muka on näkö yhtäkkiä parantunut?!

Voi pullaa!

Sitä paitsi, minun mielestä semmoisten vauvakoirien, niin kuin se Nicki, ei tarvitse tietää mitään mistään metwursteista. Minusta se piski saa opetella niitä temppujaan ihan muilla keinoilla. Ja onko nyt metwurstin muka ansainnut, jos pyörii ympyrän ja osaa istua ja mennä maahan? Ei todellakaan, kyllä tuommoiset temput on tehtävä ihan ilman herkkujakin. Minusta sille voisi antaa metaripalan sitten vasta, kun se olisi lähtenyt iltapissille ja jäisi sille tielleen. On se vaan niin ärsyttävä!

 Minä saan harvoin mitään herkkuja. Tässäkin näyttää siltä, että syön juuri paistettua voipullaa, mutta en saanut kuin pikkuisen murun vaan tuostakin pullasta. Sitten emäntä ahmi loput suuhunsa ja alkoi heti valittamaan, että liikaa tuli syötyä. Niin voisi joskus käyttää sitä loogista ajatteluaan itsekin, eli mulle pullat ja namit, niin pysyy emäntäkin hoikkana.