Yhteisomistuksen autuus

Omistan yhdessä kolmen naapurini kanssa n. 100 metriä Aronia-pensasaitaa. Jokaisen naapurin osuus on 33 metriä, jonka jaan siis heidän kaikkien kanssa puoliksi. Aluksi oletin, että kesällä kitkemme pensasaidan myöskin puoliksi, eli minä omalta ja naapurit omalta puoleltaan. Mikä väärinymmärrys!

Nimittäin, yhtä naapuria lukuunottamatta, muut naapurit olivat ymmärtäneet, että minä kitken kaikkien pensasaidat. Sekä omalta että heidän puoleltaan. Hommahan menee niin, että kaikki eivät ole kiinnostuneita pihatöistä. Voisin mainita tässä itseni ensimmäisenä. Sen näkee siitä, kun kävelyttää piskiä ja katselee samalla ihmisten pihoille. Ei tarvitse olla mikään hortonomi tehdäkseen havainnon, että tuon tontin omistajat  oikeasti nauttivat pihatöistä ja tuon taas eivät.

Minut ajaa pihatöihin velvollisuus ja asenne, että piha ei saa näyttää ränsistyneeltä. Samoin se, että kasvit kasvavat itse asiassa paremmin, jos välillä jaksaa repiä rikkaruohot niiden seasta. Lomani aluksi päätin panostaa hyötyliikuntaan ja jo eilen, siivottuani, rynnistin pensasaitojen kimppuun. Enpä olisi itsekään uskonut, millaisen kasan heinää ja rikkaruohoja sain kiskottua pensasaidan ympäriltä. Ja minulla on sentäs kuoriketta katteena Joudun hommaamaan peräkärryn, että saan kuskattua rikkaruohot tontilta. Komposti on nimittäin ihan tukehtumaisillaan.

Korostan tässä, että kyseessä ei siis ollut pelkästään omalta puoleltani jahtaamani ruohot, vaan osittain myös naapurien. Aronia-aitataimet olivat tukehtumaisillaan heinään ja muutenkin koko aita näyttää rytöläjältä. Mutta kauneus on katsoja silmissä. Ja jokainen saa tehdä omalla tontillaan mitä huvittaa, tai jättää tekemättä.

No, tulipa sekin tehtyä. Nyt on jo kaksi isoa hommaa kesälomatöistä tehtynä. Kolmas odottaa tuolla Lieksan suunnassa, eli siellä on muutama sata neiliötä niitettävää ruohoa odottamassa. Ostin raivaussahan! Sillä lähtee!!!