Näin se kesäloma alkaa...

Laulavat Matti ja Teppo. Tai ainakin Matti laulaa, en ole koskaan kuullut Tepon ääntä. No joka tapauksessa, meikäläisellä alkoi kauan odotettu kesäloma. Yksi esimiehistäkin käveli töissä päivällä ohi, mutta ei toivottanut hyvää lomaa, mistä vedin kollegan kanssa johtopäätöksen, että ei kiinnosta esimiehiä lomien vietto.

Mutta minua kiinnostaa! Tänä kesänä ajattelin satsata kesäloman onnistumiseen ja luin pikavinkit Hesarista. Eka vinkki oli, että viimeisellä työviikolla kannattaa löysäillä ja toisekseen, ei kannata tehdä mitään tarkkoja suunnitelmia lomalle.  Kolmanneksi vinkiksi Hesari ehdotti, että heti loman alkuun kannattaa ottaa joku raju irtiotto normaaleista rutiineista. Tätä ehdotti myös eräs sukulaiseni! Sovelsin noita ohjeita hieman ja tein hulluna (yli)töitä koko viikon, jotta pääsin lähtemään lomalle puoli tuntia (!) ennnen normaalia työajan loppumista.

Panostin kuitenkin tähän irtiottoon. Pitäsi tehdä jotain sellaista, että työt unohtuvat tykkänään. Joku kolmen päivän ryyppyputki??? Se ei innostanut. Ei myöskään lattiajooga, jossa olisin pyöriskellyt pölypalleroitten keskellä.  Niinpä päädyin siihen, että lähden tytön kanssa shoppailemaan!!! MINÄ shoppailemaan! Minä SHOPPAILEMAAN?! Se on tosi rajua! Varmasti työt unohtuvat. Tarkistin tilini saldon ja eikun matkaan.

Suuntasimme kohti Jyväskylää ja siellä kohti keskustan kahta shoppailukeskusta, joista olin hehkuttanut tytölle. Tyttö totesi, että täällä on kolme (kuitenkin niin monta) kauppaa, joista nyt voisi löytää jotain kelvollista. Olin tosi helpottunut, koska jo toisen kaupan kohdalla olisin varmaan tosi tylsistynyt. Onneksi tyttö oli tullut äitiinsä ja toimi tosi suoraviivaisesti eli menimme kauppaan, tyttö loi yleissilmäyksen noin 10 sekunnissa ja päätti sen jälkeen, kierretäänkö rekit vai ei. Sovittaminen sujui yhtä nopsaan ja kassalle päädyimme ennätysajoissa. Hyvä juttu! En itse asiassa kerinnyt tylsistyä ollenkaan!

Noin 1½ tunnin shoppailun jälkeen tyttö oli ostanut sen mitä tarvitsi ja minä olin ostanut itselleni hupparin ja kengät. Lisäksi sain kolme muovipussia auton roskapusseiksi. Oli tosi kiva! Kävelimme räsymattoa pitkin kohti hotellia.

Ja nyt seuraa ihan hirvittävä julkinen tunnustus, jonka te kaksi poloista lukijaani joudutte kestämään; nimittäin tarjosin tytölle elämäni ensimmäisen drinksun! Se liittyi siihen osioon, että on tehtävä jotain epänormaalia, että pääsee pois työrutiineista!  Kaikkeen sitä joutuukin, kun yrittää noudattaa ohjeita!!! Minulla ei ole tapana nimittäin tarjoilla aikuisille lapsilleni mitään drinkkejä, kuten eräällä, jonka nimeä en juuri nyt muista...

Ihan hävetti. Baarissa kaikki tuijottivat meitä; varmaan osa ajatteli, että kylläpä tuo äiti on johtamassa tytärpoloaan huonolle tielle?! Minä äiti-parka join Irish Coffeetani häpeillen. Tyttö sen sijaan joi kesädrinksuaan ihan hilpeällä mielellä, sillä shoppailut olivat sujuneet hyvin. Otimme pari selfietä, joita en osaa vielä ladata uudesta puhelimestani tänne blogille (teidän onneksenne).

Tästä ilahtuneena (siis shoppailujen onnistumisesta) suuntasimme syömään ravintolaan, jonka S-koon annoksetkin olivat järkyttävän isoja. Emme jaksaneet enää lähteä laulamaan karaokea, vaan vyöryimme hotelliin nukkumaan. Siinä välissä olin ehtinyt järkyttää erästä baarimikkoa, jolta tilasin GingerJoe-oluen JÄILLÄ! Tämäkin vaan sen irtioton takia... Tyttö haastatteli vielä minua 50-vuotis pyöräilyreissustani ja aikoo tehdä siitä yhden koulutehtävänsä. Eli ei mennyt hukkaan tämäkään reissu, ei!

Kaikkeen sitä joutuukin, todetakseen, että oikeesti: NYT ALKAA MEITSILLÄ LOMA!!!! JIHUU!!!!

Ps. Oli tosi kivaa!!!