Suuri kurpitsa!

Tyttö antoi lainaan Tony Dunderfeltin " Ilon psykologia"-kirjan. Lukaisin sen eilen ja tänään kertasin muutamia asioita. Ei siksi, ettenkö osaisi olla luonnostaan iloinen, vaan siksi, että en muistanut kaikkea lukemaani. Niin tai näin, illemmalla tuosta opuksesta oli kyllä hyötyä. Mutta sitä ennen pari sanaa viljelijän arjesta.

Olin viettämässä mökillä viimeistä vapaata viikonloppua ennen töitten alkamista. Sää suosi, kuinkas muuten! En tehnyt mitään töitä - oikeesti!!! Siinä sitten kävin kasvimaalla katsastamassa kurpitsaviljelmiäni ja huomasin, että sielläkin on tulossa yksi keltainen pallo Vilin odottaessa innoissaan sen kasvamista. Nimittäin, ennen mökille lähtöä tarkastin kotipihan kurpitsaviljelykseni. Kaupungissa viljelykseni on kaksinkertainen, eli istutin peräti kaksi kurpitsantainta keväällä kasvulavaan. Olen panostanut tänä vuonna kurpitsanviljelyyn. Mutta en tiedä riittääkö taitoa.

Nimittäin, lannoitin mullan aika topakasti kanankakkelilla. Kasasin sitten mullan keoksi koska olen lukenut, että kurpitsa viihtyy korkealla tunkiolla. No tunkiota en saanut kyhättyä millään ja kun muistelin lukemiani Tenavia tarkemin, niin ei ne Epun odottamat suuret kurpitsat kasvaneet millään tunkiolla vaan ihan tasamaalla. Tein itselleni sellaisen variaation, että laitoin kasvulavalle toiseen nurkaan toisen ja vastaavasti toiseen nurkkaan toisen taimen. Pyysin kauniisti, että olisi tosi hienoa jos saisin tehdä tänä syksynä ihan enemänkin sitä ihanaa kurpitsahilloa, jota minulta himoitaan. Peittelin kurpitsantaimet harson alle ja koko kesäkuun hyysäsin niitä sään mukaan; harso päälle, harso pois.

Sitten kuvioihin astui naapurin ärsyttävä kissa, jonka takia jouduin ympäröimään kurpitsapenkkini verkkoaidalla. No kurpitsat eivät tykänneet tästä vapaudenriistosta lainkaan, vaan alkoivat kasvattaa heti lonkeroitaan verkon ulkopuolelle, aidan yli siis. Olen sanout kaksi kertaa sen saamarin katin omistajille (itse asiassa kissanretaleita on kaksi), että kissan on parasta pysyä omassa pihassa, mutta ei auta. En ole alentunut Karjalaisessa käytävään kissa-keskusteluun, mutta toivoisin, että naapureilta löytyisi sen verran älliä, että he ymmärtäisivät, että olisi jopa vaarallista syödä elintarvikkeita, jotka ovat kasvaneet kissanpississä. Kanankakka on sentäs eri tuote! Mutta eivät ole järjen jättiläisiä meikäläisen naapurit, ei!

Kanankakasta hurmioituneena kurpitsani ovat kasvaneet valtavasti. Verkkoaitaan tympääntyneinä ne ovat siis ujuttaneet lonkeroitaan aidan yli jopa punaviinimarjapensaaseeni. Sen lisäksi ne ovat tehneet valtavasti kukkia, joista sitten olisi kasvettava niitä herkullisia kurpitsoita. Mutta jopa minä, jolla on sentäs jonkinlainen kokemus niiden viljelystä, ymmärrän, että olisi aivan mahdotonta, että jokaisesta kukasta oikeasti tulisi kurpitsa (saisin yli 30 kurpitsaa).

Joka tapauksessa, soittelin neuvoja sukulaisilta ja sainkin oivan sellaisen, eli kotiin päästyäni menin oitis napsimaan liiat kukinnot pois. Kotoa lähtiessä penkkiin jäi kaksi kurpitsaa, joista toinen oli nyrkinkokoinen ja toinen roikkui verkkoaitaan takertuneena ilmassa. Laitoin silloin alustan maassa olevan kurpitsan alle ja kastelin molemmat taimet huolella ennen kuin häivyin.

Ja nyt päästään varsinaiseen asiaan!!!

Voi pientä!

Nimittäin, kurpitsa oli kasvanut kaksinkertaisesti viikonlopun aikana!!! Voi mikä riemu ja ilo! Tuntui melkein (korostan sanaa melkein) siltä kuin silloin, kun sain vauvan. Ja sitten toisen. Ja kolmannen. Ja eikös vielä neljäskin tullut maailmaan! Korostan siis todella sitä, että en vertaa kurpitsaa nyt mitenkään noihin ihastuttaviin perijöihini, mutta silti sydämessä tuli joku takauma. OMA kurpitsa! Oma KURPITSA!

Ja kun pääsin köynnösviidakon poikki tarkastelemaan kasvustoa lähemmin, niin eikös siellä odottanut toinenkin yllätys! Nimittäin, kurpitsa oli tehnyt vielä kaksi uutta hedelmää! Laitoin oitis molemmille laudanpalat alle, että ne pysyisivät puhtaina. Se yksi pieni kurpitsapalleroinen, joka roikkui aidassa kiinni, ei ollut paljon kasvanut - saamarin kissa!!! Yritin laskea aitaverkkoa, mutta varmaan ensi yönä katti luikahtaa asioilleen penkkiin! Jos hedelmä kasvaa painoa, niin se varmaan katkeaa varresta. Olisikohan minun laitettava sankko sen alle?!

Mamman pienoiset!

Kurpitsani ahkerasta viikonlopun kasvurynnistyksestä toipuneena kannoin koko perheelle heti kannutolkulla vettä ja kävin jo etsimässä harsot. Nimittäin, mistäs sen tietää, milloin tulee ensimmäiset hallayöt. Ja nyt sitten odottamaan sitä suurta kurpitsaa!!! JEEE!

Ai niin se Ilon psykologia. Menin sitten autotalliin ja huomasin, että se oli kuin hävityksen kauhistus. Ajattelin positiivisesti, että minulla on terveet kädet ja voin siivota sen. Sen sijaan, että olisin mennyt valittamaan asiasta henkilölle, jonka tavarat olivat hujan hajan tallissa! Tuumasta toimeen vaan! Sinne menivät kaikki sellaiset tavarat, jotka minusta NÄYTTIVÄT tarpeettomilta. Että viuh vaan!