Voiko alusvaatteita silittää?

Otsikko on tietenkin symbolinen. Mutta siltä tuntuu nyt, kun olen päässyt vuorotteluvapaalle (jatkossa vv, sillä en jaksa kirjoittaa koko sanaa) ja ollut sillä reilut kaksi viikkoa. Tuntuu, kuin olisin ollut jo kaksi kuukautta. On uskomatonta, miten nopeasti olen  sopeutunut.

Olin kuvitelut, että irrottautuminen olisi vaikeaa ja miettisin, mitä kaikkea olen unohtanut tehdä ennen vv:lle jäämistä. Mutta ei, tässä sitä vaan mietitään, että mitenhän sitä oikein saisi sitten ajan kulumaan, järkevästi. Se on tietty huono merkki, että tavoitteena on järkevä ajankäyttö.

Olen toki varannut tälle ajalle muutamia isoja asioita; niistä ensimmäisenä se, että voin olla äitini luona laadukkaammin. Voin keskittyä äitiin ja kuunnella hänen asioitaan eikä tarvitse miettiä, että se ja se työasia on hoitamatta. Nyt uutta on sekin, että kollegat eivät soittele perään, vaan olen sitten koko ajan ihan vaan äidin kanssa kahdestaan.

Pitäisi saada pummittua kyytejä Lieksaan, sillä autolla käynti maksaa n. 18 euroa (kun laskee pelkät bensat) ja junalla 22 euroa (kun pitäisi ensin mennä bussilla asemalle). Nyt vv:lla ollessani koetan olla todella tarkka rahan suhteen; etenkin kun sitä ei siis ole paljon. Onneksi Lieksassa asuu yksi kollega, joka käy ihan viikottain Joensuussa. Hänen kyydissään voisin päästä muutaman kerran.

Päätöstä euroista ei ole tullut vieläkään liitosta; vain se päätös, että vv on hyväksytty. Mutta pitkään menee tutkiessa, paljonko minulle voi sitten maksaa korvausta. Se on ihme, sillä itsekin osasin tehdä melko yksinkertaisen matemaattisen prosenttilaskun aiheeseen liittyen. Saa nähdä, miten suhteeni rahaan liittyy tämän jakson aikana. Palkkatulo on ollut minulle itsestäänselvyys koko sen ajan, kun olen ollut töissä. En ole koskaan elänyt yli varojeni ja tulot sekä menot ovat olleet järkevässä suhteessa; en ole ihan varma aina mikä päivä on palkkapäivä. Muuttuuko tämä? Alanko venyttämään senttejä niin, että en raaski käydä enää missään (missä nyt muutenkaan olen käynyt?)? Käynkö kaupassa vain maito-ostoksilla ja syön ensin pakastimen tyhjäksi? Alkaisinko roskisdyykkariksi? Siinä voisi olla ideaa ihan ammattinikin kannalta.

Minusta on ollut hienoa herätä aamulla tuossa 8 kieppeissä, tassutella huoneissa, laittaa uuniin tuli ja lukea lehti ihan rauhassa. Vanha-herra Vili on pitänyt tietty käyttää aamutoimilla ennen sitä, mutta nyt sekään ei ärsytä, sillä ei ole kiire eikä tarvitse herätä kukonlaulun aikaan ehtiäkseen töihin.

On minulla toki jo menojakin sovittu; ensi kuussa on yksi ja helmikuussa toinen. Huoh!

Päikkärit