Ite tein

Palmusunnuntai lähestyi ja ykkösen ja kakkosen perilliset olivat tulossa virpomismatkalle mummolaan! Myös muita potentiaalisia suklaamunan metsästäjiä oli tulossa vierailulle. Mietin, että pitää vissiin olla jotain tarjottavaa ja meikäläisen keittiötaidot tietäen (eli ei ole intoa taidosta puhumattakaan) päätin tutustua ensin erilaisiin leipomisblogeihin.

On kyllä nostettava hattua. Siellä vaan lapsiperheiden työssäkäyvät äidit väsäävät herkkuja katraalleen illat pitkät ja lisäksi vielä ottavat huippuhienoja kuvia tekosistaan. Tsekkailin sivuja ja päädyin kokeilemaan Kakkuviikarin vispailuja - blogistin kääretorttureseptiä. Toki vähän muuntelin, kun olen nyt kuitenkin muutaman kakun ja kääretortun väsännyt itsekin vuosien saatossa.

Kääretorttu kääreessä

Paistoin kääretortun perusreseptillä ja sitten levitin ensin ohuen kerroksen vauvoille tarkoitettua persikka-aprikoosisosetta. Sehän passasi hyvin, sillä virpomaan oli tulossa ykkösen kuopus, joka on ihan vauva vielä. Sitten viipaloin ohuelti banaaneja ja itse tehtyä omenhilloa. Totuuden nimessä en sentäs sitä omenhilloa ole itse keittänyt, vaan sen teosta vastasi ystäväni, jolla on kondiittorin tausta. Mutta eipä sekään ammattitaito auttanut, sillä omenahillo olisi kannattanut levittää suoraan soseen päälle ja vasta sitten banaaninviipaleet - ihan teknisen toteutuksen kannalta.

Mutta hyvin se kuitenkin saatiin tasoittumaan ja laitoin päälle vielä kermaa, jossa oli hieman kaupasta ostettua vaniljarahkaa. Sitten kääretorttu nimensä mukaan käärölle ja tiukkaan kelmuun odottamaan parempia aikoja.

Palmusunnuntai-aamuna, eli tuossa muutama tunti sitten,  heräsin viimeistelemään torttua. Oli siirrytty kesäaikaa, joten olo tuntui heti tosi iloiselta! Koska suvussa on muutama nirppanokkainen yksilö, niin armeliaasti heitä ajatellen vaihdoin perinteisen marsipaanin sokerimassaan. Se olikin minulle uusi tuttavuus, mutta helppo työstää.

Tipukääre

Olin itsekin yllättynyt, koska kauliminen oli helpompaa kuin marsipaanin kanssa. Jos nyt joku innokas päättäisi leipoa samalla idealla, niin sen verran voin vielä kertoa, että sivelin tuon kääretortun kermavaahdolla ohuelti ennen sokerimassan asettelua.

Ja sitten koristeita tekemään. Ne tulivat helposti sulatetusta suklaasta. Kyllä olin iloinen! Ja nyt eikun syömään!!!

NAM!