Aika kultaa muistot

Nyt kun olen vuorotteluvapaalla, olen saanut paremmin tuntumaa myös lapsenlapsiin. Se on hieno asia! Olen todella iloinen. Olen muutaman kerran saanut myös ottaa hoitovastuu Ykkösen Kakkosesta, viimeksi tänään. Imuroin kaikki suurimmat pölypallerot lattioilta, mutta mitään erityistä siivousta ei tarvinnut tehdä, koska vauva ei vielä liiku kovin montaa senttiä. Muutenkin olen sitä mieltä, että liian hygieeninen koti altistaa lapsen herkemmin kaikenlaisille taudeille. Koiraperheessä kasvaa karaistuneita kakaroita!

Se on selvää, että lapsenlapsista ei ole samanlaista stressiä kuin omista. Etenkin Ykkönen, joka muutenkin oli aivan täysin ammattitaidottomien vanhempiensa ensimmäinen kokeilukappale, joutui kestämään kaikenlaista. Mielestäni pienen vauvan kasvatusvastuun ottaminen on niin iso asia, että jo neuvolassa pitäisi olla kursseja muustakin kuin siitä, miten palleahengitys toimii ponnistusvaiheessa. Perustan mielipiteeni tietenkin omiin kokemuksiini neljän yksilön kasvattajana ja äitinä!

No, ite opin, eli jokainen lapsi on opettanut myös vanhempia. Mutta opista ei välttämättä ole ollut kovinkaan suurta iloa, sillä lapset ovat olleet kaikki temperamenteiltaan erilaisia. Kun Ykkönen kaipasi sitä, että riidan jälkeen asia selvitettiin perinpohjin, niin Kakkonen ei moisesta välittänyt vaan jatkoi matkaansa kohti seuraavaa koitosta. Se mikä oli passelia toisen temperamentille, ei sopinut toiselle ollenkaan. Näitä asioita on vaikea ymmärtää, jos ei ole lukenut kasvatuspsykologiaa tai vähintään muutamaa Keltikangas-Järvistä.

En ollut lukenut mitään lastenkasvatuskirjoja ja siitä vaan piti lähteä kasvattamaan uutta sukupolvea! Mieletön vastuu! Ja vaativa tehtävä! Onneksi minulla oli kuitenkin aikaa kirjoittaa jokaisesta kakarasta "Kulta-aika lapsuuden" kirjaan. Sieltä on nyt helppo käydä tsekkaamassa, nukkuiko se jälkikasvu niin hyvin, kuin tällä hetkellä muistelen. Tai söikö jokainen napero kaikki uudet ruuat hyvällä mielihalulla ensimmäisestä lusikasta alkaen. Ja olivatko ne yöunet todellakin  kaikilla 10-tuntisia, kuten muistelen. Tai oliko niin, että kaikki parkuivat yöt läpeensä päivistä puhumattakaan!

Nimittäin, Ykkösen Kakkonen nukkui vaunuissa parvekkeella ja muistelin, että kaikki neljä lapsukaistani olivat nukkuneet päiväunensa melko rauhallisesti, joskin hyvin eripituisia unijaksoja vaunuissa. Ykkönen itse nukkui lyhyitä pätkiä ja olin kateellinen ystävälleni, jonka piti herättää (!) vauva yli 4-pituisilta päiväunilta. Tämän lisäksi hänen kakaransa nukkui kuin uppotuki myös kaikki yöt eikä herännyt imemään kertaakaan...

No tänään tapahtui jotain todella hassua (omasta mielestäni), sillä ensimmäistä kertaa elämässäni minulle tultiin kotiin sanomaan, että anteeksi vaan, mutta huomaatko että vauvasi parkuu vaunuissa! Hoidokkini oli juuri nukahtanut vaunuihin ja riensin kuorimaan perunoita ja luomuporkkanoita lounasta varten. Niin eikös mokoma alkanut parkumaan juuri kriittisellä hetkellä, kun minulla oli vielä yksi peruna kuorimatta ja lohkomatta kattilaan.

Jos kyseessä olisi ollut Ykkönen vauvana, olisin oitis nakannut kuorimaveitsen käsistäni ja rynnännyt hyssyttämään lapsukaista. Kakkosen, Kolmosen ja Nelosen kohdalla olisin vain jatkanut puuhiani, kuten tein nytkin. MUTTA minuutin kuluttua parkaisusta, eli samalla hetkellä kun itsekin lähdin kohti parveketta, ovikello soi ja siellä oli nuori naapurini (siis en ollut kyllä nähnyt häntä kertaakaan sen viiden vuoden ajan, jonka hän oli asunut parin talon päässä), joka tuli tiedustelemaan, olenko kenties pyörtynyt, kun en kuule vauvaparan itkua...

Tein pika-analyyysin itsestäni mummina ja tulin siihen tulokseen, että olen ihan hyvä mummi. Itseasiassa ihan erinomainen, luomuporkkanat ja kaikki. Kun survaisin ipanalle tutin suuhun, parku loppui oitis ja rupattelimme pitkän tovin mummeista ja anopeista ja lastenhoitoavusta yleensä naapurin kanssa. Itsekin kolmen lapsen äiti totesi, että kun hän oli vihjaillut omalle äitilleen, että täällä koko perhe makaa sairaana, niin yhdistetty äiti-anoppi-mummi oli todennut, että hän nyt ei ainakaan aio tulla sairastuttamaan itseään...