Mihinkäpä sitä ei meikäläiset taipuisi alan puolesta! Vaikka kaikkein kiihkein toiveeni on yhä edelleen olla päivä banaanina, nimenomaan reilun kaupan banaanina, olen joutunut tyytymään sammakon rooliin. Eipä silti, upea ja uskomaton kokemus sekin.
Sipi Sammakko on vihreäasuinen suuri sammakko, joka koikkelehtii lasten ilona ja saa heidät innostumaan jätteiden lajittelusta ja yleensäkin ympäristön siisteydestä. Sipin avulla pienimmätkin ymmärtävät, miten tärkeä ja iloinen asia on laittaa kaikki tavarat oikeille paikoille, huolehtia ympäristöstä ja sen siisteydestä. Suomen Siivousteknisen liiton sivuilta suora lainaus: "Sipi Sammakon siivouskoulu on osana Suomen Siivousteknisen liiton siisteyskasvatusprojektia, jonka tavoitteena on saada lapset, nuoret ja heidän kasvattajansa ottamaan vastuuta siisteyden ja järjestyksen ylläpidosta sekä arvostamaan ympäristön puhtautta." Sipi Sammakko asustaa tietenkin Suomen Siivousteknisen liiton toimistossa ja loikkii tarpeen mukaan eri paikkakunnille ympäri Suomea..
Muutama vuosi sitten meillä oli oppilaitoksessa tutustumispäivä ja saimme tietty Sipin vauhdittamaan päiväämme. Olimme keksineet erilaisia tapahtumia; Sipi auttoi lapsia lajittelemaan erilaisia jätteitä, kaikki saivat kokeilla vesi-imurilla imuroimista, opeteltiin käsien pesemistä ja oli jopa piirtelynurkkauskin. Mutta päivän kohokohta oli ehdottomasti Sipi!
Lapset seurasivat käytävillä koikkelehtivaa Sipiä kuin hai laivaa. Koikkelehtiminen kävi ihan työstä, koska puvun sisällä oli, huhhuh, todella kuuma! Koikkelehtiminen onnistui kylläkin muuten täydellisesti, koska isojen räpylöiden nosteleminen oli melkoinen operaatio ja oikeasti alkoi tuntua itsestäkin, että puolen päivän aikaan maistuisi kunnon kulaus vettä ja pari kärpästä...
Oli oikeastaan hauskaa seurata ihmisten hymyileviä ja iloisia katseita, etenkin kun vain harva tiesi, kuka puvun sisällä olikaan. Minun lisäkseni myös tiimikoordinaattorimme sonnustautui Sipin sisuksiin ja meille molemmille jäi lähtemättömät muistot tuosta päivästä.
Mieleenpainuvin ja liikuttavin hetki oli se, kun seisoin käytävällä lapsilauma ympärilläni ja äkkiä tunsin, paksun nahkani läpikin, miten pieni käsi kosketti varovasti ja hellästi Sipin massua ja ihastusta täynnä oleva ääni lausui rakkautta täynnä: "Sipi!". VOIH! Ihana kokemus!
Tähän yritetään saada skanattua kuva Sipistä...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
Tynnyrisauna-ystäväni mökillä nökötti elokuussa yhä laavu, jonka olimme tehneet väliaikaista käyttöä varten kolmisen vuotta sitten . No, äkk... -
No tulipa taas kerran todistettua, että ei ole meikäläisen opinnot menneet hukkaan. Olen meuhkannut jo vuosia siitä, että kuluttajan olisi t... -
Tänä talvena on satanut melkoisesti lunta. Keli on ollut myöskin melko lauhaa joten on selvää, että lumen paino on lisääntynyt päivä päivält...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti