Pupakoiden laihdutusvinkki - siis todella luotettava

Naisvaltaisessa työyhteisössä ei aina voi välttyä siltä, että siellä harrastetaan jojoilua, siis ei jojon vaan oman painon kanssa. Tähän kyllästyneenä esittelen nyt yhden vinkin, joka ainakin omalla kohdallani toimi sen ajan, mitä nyt tuollaiset keskivertovinkit muutenkin toimivat. Ja näin se menee!

Vaaka ja vaatteet (lähinnä omat) lienevät melko keskeisessä osassa laihduttamista. Vaakan avulla saadaa faktatietoa painonhallinnasta ja vaatteiden avulla luodaan fiktio asiasta. Nykyiset vaakat ovat kehittyneet entisaikojen puntareista melkoisesti ja niiden totuusaste on huomattavan korkea. Mikäli on sattunut ostamaan digitaalivaakan, sen tuunaaminen mieleiseksi (siis kilomäärän suhteen) vaatii huomattavasti enempi harrastuneisuutta kuin alkeellisempien mallien, missä vakioitua painoa saattoi huomaamattomasti pyöräyttää hieman alaspäin jo ennen varsinaista punnitusta. Tämä olikin erittäin näppärää silloin, kun kyseessä oli kimppapainonpudotus ja kaveri ei huomannut niksiä...

No, itse innostuin eräänä aamuna valtavasti, koska vaakalle noustessani olin laihtunut yön aikana 3 kiloa! Siis ällistyttävät kolme kiloa, enkä muistanut nähneeni edes unta saunomisesta. Koska meikäläinen on kirpunnylkijän sukua, niin nollasin vaakan ja astuin sille erittäin varovasti uudestaan. Kyllä, kolme kiloa tippunut! Ja vielä kolmannen kerran! Uskottava se on ! JIHUU!!!

Housut eivät tuntuneet ihan niin väljiltä kuin tuohon painomäärään olisi voinut luulla, mutta tempaisin heti uuden puseron, jonka olin ajatellut panna päälleni vasta laihduttuani muutaman kilon (niin kuin present itselle) ja tepasteltuani kokovartalopeilin edessä, minusta todella näytti siltä, että kilot ovat saaneet kyytiä! Ja heti laittamaan viestiä kollegalle (siis tämmöisen asian voi TOD. ilmoittaa kollegalle jo klo 06.30), että minä olen laihtunut 3, kolme, tree, trai, tres jne. kiloa!

Mahtava fiilis töissä! Valtavasti energiaa ja hyväntuulisuus oikein pursui minusta. Kollegan viesti tuli sitten huomattavan pitkän ajan kuluttua ja jotenkin aistin siitä lievää masentuneisuutta, koska siinä tuotiin esille kylläkin iloisuus minu n puolestani, mutta myös hänen oman kehittymättömyys painonhallinnassa. Mutta se ei minua surettanut, meinasin tekstata, että kannustan sinua kyllä ja yhdessä selvitään, mutta ajattelin, että olisiko se ollut jo liian paksua - HAHHAH!

Mutta voih! Euforinen tunteeni ei kestänyt siis kovinkaan kauaa. Soviteltuani erinäisiä kaapissa odottelevia housujani (nämä 2kg jälkeen, nämä 5kg jälkeen jne.), mieleeni hiipi sittenkin se heti alussa intuitiona humahtanut ajatus, että vaaka näyttää väärin. Minä, joka yleensä siis uskon intuitioon, ohitin tuolloin tunteen, koska nimenomaan tässä painoasiassa faktat eli kilomäärä oli se oleellisin asia. Tsekkailimme vaakaa. Lapseni ymmärsi asian nopeasti (mikä ei sinänsä ole ihme, onhan hän suoraan perinyt minulta kaikki oleelliset ominaisuutensa). Harvinaislaatuisen siivouspuuskan aikana, jonka olin saanut siis muutama päivä aiemmin, olin halunnut myös lisätä estetiikkaa kodissamme ja olin vaihtanut vaakan alla olevan maton entisestä ohuesta surkeasta littanasta paksumpaan ja kauniimpaan...

Ehkä minun puhtausalan kouluttajana olisi pitänyt ymmärtää, että mitä paksumpi matto, sen enempi se kätkee sisäänsä. Tässä tapauksessa kiloja. Kovalla lattialla huomasin, että painoni oli yllättäen palannut, ei ihan samaan, mutta kuitenkin. Sniif! Mutta jos haluat olla muutaman hetken iloinen ja vinguttaa kollegaa itsesäälissä, niin kokeile :)

Pitäisiköhän laittaa kollegalle tekstari; no eipä tässä nyt taida olla tämmöisille asioille aikaa...