Kun törmäsin Kiihtelysvaaran kupeessa patikoidessani kaikenlaiseen romuun, niin ajattelin, että ehkä se on vain sattumaa. Vihaa sattumaa, opetti Lars Martin Johansson. Hän oli oikeassa, vaikka fiktiivinen hahmo onkin - tai ehkä juuri siitä syystä.
Ajattelin, että tämäkin uuni kertoo siitä, että kiihtelysvaaralaisilla on millä mällätä. Uuneja voidaan ostella tuosta vaan, mutta bensa loppui kun piti ajaa jäteasemalle...
Sitten alkoi tulla vastaan kaikenlaista, ei mitään logiikkaa. Yksi torvelo oli raahannut levysoittimensa keskelle metsää ja varmaan oli tarkoitus pistää pystyyn reivit mutta ei sitten tullut mieleen, että sähköt uupuu...Toinen oli lähtenyt kakaransa kanssa fillaroimaan metsään ja eikä tajunnut, että apupyörillä voi olla vähän vaikeeta tuo maastossa polkeminen. Siinä on sitten kaksi vaihtoehtoa, eli joko kakara oppi ensimmäiseen muurahaispesään kaaduttuaan, että ilman apupyöriä pääsee paljon sukkelampaan tai sitten tyyppi päätti, että apupyöristä on päästävä muuten vaan eroon eikä sitten sattunut jakoavainta mukaan...
Kiihtelysvaaran vauraus tuli siis nähtyä. Suuntasin kulkuni kohti Enoa, koska siellä kuulemma on sieniä. Tai oli ollut.
Kun nousin autosta, niin kävelin tasan kymmenen metriä ja vastaan tuli ensimmäinen sivistyksen merkki; nimittäin ihka oikea barelli elikkäs öljytynnyri. Ja mikä siitä tekee sivistyneen, niin ei mikään. Paitsi se, että sehän on öljyntuotannon ikoni - maapallolla kulutettiin vuonna 1997 peräti 23 miljardia barrelia öljyä. Vuonna 2006 käyttö arvioitiin 31 miljardiksi barreliksi ja kulutuksen uskotaan kasvavan 10 miljardilla barrelilla vuodessa - niin kauan kunnes ei ole enää varaa ostaa kallista, vaikeista ja haavoittuvista öljykentistä pumpattua öljyä.
Tämänkin surkean barrelin paikka olisi ollut jäteaseman metallikeräyslavalla!No, juttu jatkuu ja voisi jo sanoa, että ei savua ilman tulta! Ja nyt päästiin sitten viralliseen otsikon aiheeseen. Kun olin kävelyt seuraavat 10 metriä, niin löytyi oikea auto; kaapparimallin ovet ja kaikki. Olet varmaan jo lukenut, että meikäläinen on aika näppärä käsistään, joten visioin, että saisikohan tästä tuunattua Joensuun wanhojen autojen vappumarssille oivan yksilön. Vai soittaisiko suoraan metalliliikkeeseen, että hakija saa pitää.
Siinä sitten tsuumailin kotteroa vähän tarkempaan ja ajattelin, että MINUNKAAN taitoni eivät ehkä riitä, että vapuksi saisi sen kuntoon.
Niinpä sitten päätin vähän vaan fiilistellä, miltä tuntuisi ajaa jollain Wauxhall Vivalla, ylppärilakki päässä ja heilutella porukoille Joensuun torilla... Ei ehkä miltään! Paremmat fiilikset saisi, jos tämänkin koslan saisi kierrätykseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti