No maisemahan oli aivan mahtavaa! Ja se, että sain kävellä koko reitin niin, että ainut roska oli nuotiopaikalla, kun edelliset olivat yrittäneet polttaa alumiinifoliota siinä onnistumatta. Mikähän siinä on, että usko on niin kova mahdottomaankin?! Mutta - ei siis jätteitä! Hienoa!!!
Siinä tsäppäiltiin polulla ja alkoi pieni vaikeakulkuisempi osuus (lue:pari juurakkoa) tai sitten reittiä ylläpitävä Joensuun kaupunki oli päättänyt estää eroosion syntymistä vesirajaan. Niin olivat tyypit tehneet pitkospuut sellaisesta puolimetriä leveästä lankusta, 10cm paksusta! Tämä tarkoitti sitä, että eipä ole meikäläinen koskaan tuollaisilla pöytälankuilla kävellyt. Enkä kyllä haluaisi kävellä vastaisuudessakaan. On siis kaksi vaihtoehtoa; kestettävä tai vaihdettava maisemaa.
Sinänsä askel kulki kuin asfaltilla (mikä on tietty huono asia, metsässä kun oltiin), mutta minä en olisi mistään hinnasta raaskinut laittaa noin hienoja lankkuja pitkospuiksi. Ennemmin olisin tehnyt niistä vaikka pirtinpöytää tai lattialankkua. Ihan tuntui kurjalta lompsutella moisilla hienoilla lankuilla.
Ajattelin, että mitä lie sitten maksaneet kaupungille. Arvelin, että jos lähtisin ostamaan kotitarpeeksi, niin saattaisi olla aika arvokasta. Kuukkeloinkin, niin alla 15 euron hintaan ei taatusti noin leveä lankku lähde. Mutta voipihan se olla niin, etä kaupunki panostaa kaupunkilaisten hyvinvointiin ja siihen malliin on pitkospuut tehty, että kelpaa sitten ajatella, että ei olla missään kurjassa Karjalassa - pitkospuutkin on kuin ökyisännän tuvassa talsisit!
Muutenkin oli kaikki niin suurta. Tässä näkee myrskyn voiman - kertapuhalluksella peräti neljä puuta oli kaatua rumahtanut ja kun tarkkaan katsoo, niin isoja ovat alimmaiset.
Tässä on normipitkospuut. Kyllä näilläkin pärjää. Kun repussa on nokipannutarpeet ja makkaraa... Makkara on tietysti soijasta, mitä ei ole geenimuunneltu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti