Ensin tietty treenasimme normaalin BC-tunnin. Saimme tarpeeksi punaa poskille, joten meikkaajia ei tarvinnut. Kun tunti oli loppunut ja muut kuntoilijat häipyneet, homma eteni siten, että kuvasime ensin Annikan setit. Ne olivat todella huippuja!!! Aivan mahtavaa, että hän suostui mukaan. Annika on tyyppinä todella huippu; aina iloinen ja kannustava ja tsemppaa meitä todella mahtaviin (potku nousee n. 90cm) suorituksiin.
Sitten kuvasimme meidän setit. Emme päässeet samalle tasolle kuin Annika, mutta sehän ei ollut tavoitekaan. Tavoitteena oli, että näemme nykyisen tasomme, analysoimme sen, otamme opiskemme ja näytämme vielä opiskelijoille,että TODELLA alkeelliseltakin tasolta voi päästä huippusaavutuksiin (täälä en siis tarkoita sitä, että opiskelijat olisivat aloittaessaan alkeellisella tasolla vaan sitä, että me olemme tämän harrastuksen suhteen)! Tarvitsee vain oman korkean motivaation, oppimisen ilon ja kamujen kannustuksen. Ja tietenkin, oman ohjaajan motivoivan palautteen!
Teimme myös muita havaintoja. Minulla oli liian pieni paita; tiesin, että se oli pieni, mutta en tiennyt, että se oli niin pieni. Lisäksi olisi pitänyt sinisen paidan sijasta laittaa hoikennusefektin antava musta paita, kuten kollega, tai pari numeroa liian iso paita, kuten toinen kollega. Mutta lopulta tuumasimme, että meistä tuli kuitenkin hyvä värisuora ja sehän nostaa tietty videotamme taiteellisesti korkeammalle levelille.
Emme pysyneet ihan rytmissä, mutta se johtui minun osaltani siitä, että minulla ei ole sitä sävelkorvaa. Kollegat eivät tietty muuten vaan pysyneet rytmissä... Hypyt jäivät mataliksi, koska muuten päitämme ei olisi näkynyt videolla. Iskut näyttivät, mutta siis vain näyttivät, kevyiltä.
Kun katselee videota, niin voi vaan todeta, että siinä on kolme täysin BC:n pauloihin hurahtanutta aloittelijaa, jotka keväällä ovat huippuja!!! Huippu tarkoittaa minun kohdallani sitä, että olen ylittänyt itseni! Ja se on jo paljon se!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti