H - hetki lähestyy!

Nimittäin maailmassa on pian 7 miljardia ihmistä, ja tätä lukiessa tuo rajapyykki lähenee koko ajan.

Kun minä synnyin, olin maapallon 2,936,695,117:s ihminen! Ja tämän jälkeen väkiluvun kiihtyvä kasvu on johtanut siihen, että tulevan viikon maanantain / tiistain aikana tuo 7 miljardin raja rikkoontuu. Tsekkaa sitä tästä linkistä.

Maapallolle syntyy noin viisi lasta joka sekunti ja puolestaan kuolee kaksi, joten siinä selvä kerroin asiaan. Kun meitä oli 1800-luvun alussa vain miljardi, niin onhan tuo huima kasvu. Kiinnostaako? Kiinnostaa! Samalla kun väkiluku kasvaa, niin vastaavasti puhutaan siitä, että ekologinen jalanjälki on entistä epäoikeudenmukaisempi. Siellä, minne syntyy ihmisiä kiihtyvällä tahdilla, ei ole riittävästi mahdollisuuksia hyvän elämän elämiseen. Tai edes kohtuullisen. Tai edes elämään yleensä. Ahdistaako?

Väkiluvun kasvuun on paljon syitä. Yksi on tietysti sama kuin meillä täällä Suomessakin tuossa reilut 100 vuotta sitten. Kuolleisuus oli suurta, ei ollut lääkitystä eikä varaa ostaa lääkkeitä jos niitä olisi ollut tarjolla, ei ollut ehkäisyä ja koulutusta ei ollut vielä tarjolla riittävästi kaikille. Kun perheeseen syntyi riittävästi lapsia, edes joku heistä jäi henkiin turvaamaan perheen elämää. Imeväiskuolleisuus oli suurta.

Vuonna 1920 Suomessa tyttövauvojen elinikä oli 55 vuotta ja poikavauvojen 50 vuotta. Tilasto vuodelta 2005 kertoo, että tyttövauvan odotetu elinikä on nyky-Suomessa 82,2 vuotta ja poikavauvan 75,3 vuotta. Se on aikamoinen harppaus. Swazimaassa vuonna 1986 keskimääräinen elinikä oli 56 vuotta ja vuonna 2007 odotettu elinikä oli enää 32,5 vuotta. Siellä siis muutos on ollut käänteinen ja johtuu mm. HIV-epidemiasta. No kiinnostaako joku Swazimaa? Ei ehkä, koska Suomi ei tee kauppaa sen kanssa. Mutta Intia tekee ja siellä vastaava luku on 64,5 vuotta. Mahtavaa!

Jos ihmisyys kiinnostaa yleisellä tasolla, niin silloin myös Swazimaan tilanne kiinnostaa. Sehän on Afrikassa; kaikki muistavat afrikkalaiset Brunbergin "Neekerin suukoista". Koska Suomessa ollaan niin tiukkapipoisia, niin Brunbergin suklaatehdas joutui muuttamaan suklaavaahtokarkkien nimen sen takia, että se oli rasistinen nimi? Oikeastiko?! Mutta kuva pakkaukseen kuitenkin jäi! Sen mukaan joku onneton voisi siis vielä kuvitella, että kaikki mustaihoiset ovat kuvan näköisiä... Varmaan joku vaatii poistamaan kuvankin vielä. Tällä tasolla olemme siis tekojen suhteen. Jos sekin raha, mikä tuohon prosessiin käytettiin, olisi päätetty käyttää vaikka jonkin luotettavan hyväntekeväisyysjärjestön kampanjaan, niin lopputulos olisi ollut parempi. Meillä on vara täällä pohjoisessa Suomessa pohtia suklaatehtaan pakkauksen aiheuttamaa mielikuvaa. Minulle se ei luonut alentavaa kuvaa mustaihoisista ihmisistä. Mutta jollekin toiselle loi.

Maapallon väkiluku siis kasvaa, ilmastonmuutos on tosiasia, elintila huononee erityisesti siellä, missä syntyvyys on suurinta. Siirtomaakauden "ansiosta" olemme käyneet pöllimässä rikkauksia ja alistaneet valtaan ne maat, jotka eivät pystyneet puolustautuneet muualta maailmasta ilmestyneitä uusia isäntiä vastaan. Tässä yksi syy siihen, että rikkaudet nykyisin jakaantuvat epätasaisesti.

Tämä on niin vaikea asia ymmärtää. Välillä ahdistaa mielettömästi, mutta nyt olen oppinut sen, että en voi pelastaa koko maailmaa. Voin tehdä oman osuuteni. Se ei ole paljon, mutta se on enemmän kuin ei mitään. Jo se, että pohtii näitä asioita, on paljon. Jos sen lisäksi vielä tekee jotain asian eteen, niin silloin on tehnyt riittävästi.

Mikä on kohtuus? Miten ihmeessä pystymme elämään maapallolla, jos ainut tavoitteemme on kuluttaa, ostaa, omistaa yhä enemmän ja yhä halvemmalla tuotettuja tavaroita tai palveluita?! Mielestäni me pystyisimme elämään kohtuullisemmin, jos vaan haluaisimme. Se vaatisi ymmärrystä ja todellista halua muuttaa elämän kulkua. Se vaatisi vastuullisuutta siitä, että voisimme edes jollain tavalla korvata ne vääryydet, joita olemme historian aikana tehneet.

Riittääkö tähän tahtoa? Voin vasta itse: ei riitä. Siksi teen vain sen, mihin itse pystyn. Se ei ole paljon, mutta se on enemmän kuin ei mitään. Tee sinäkin; silloin meitä on jo kaksi. Kannusta myös ystävääsi tekemään ja näin saamme aikaan lumipalloefektin.