30.10.2011

Hiidenvaaralla

Kylläpä on mukavaa, kun suur-Joensuuhun siirtymisen jälkeen kaikki on jotenkin lähempänä. Vai miltä tuntuu, että Hiidenvaaran perintömetsä on Kiihtelysvaaran esikaupungissa?! Se on todella upea paikka. Kollega vinkkasi siitä jo jokunen vuosi sitten, mutta vasta nyt pääsin patikoimaan alueelle.

Paikkahan on todella upea; pieni mutta sitäkin kauniinpi ja jollain tavalla erilainen verrattuna muihin luontopolkuihin. Ensimmäinen järisyttävä ero oli se, että alueelta ei löytynyt yhtään roskaa! Ja se on jo sarjassaan ihan oma ennätyksensä.

Tarvitsin kollegalta pari neuvoantavaa, ennen kuin oikea tie löytyi. Opasteissa oli nimittäin pihdattu sen verran, että Keskijärven tien varteen ei oltu raaskittu laittaa mitään kylttiä. No, olisi pitänyt tietty tajuta, että Hiidenvaarantie vie Hiidenvaaralle. Tie oli kapea ja lopulta löytyi kyltti, että tästä alkaa luontopolku, mikä on merkitty sinisillä nauhoilla.

Alkureitin kaikki opastenauhat olivat kuitenkin joko punavalkoisia kuten tässä kuvassa tai punaisia. No, partiolaisena suunnitus ei tuottanut tuskaa, mutta olisi tietty suotavaa, että opasteet olisivat ajan tasalla. Huipulle pääsi kahta kautta ja toisella puolella opastenauhat olivatkin sinisiä.



Mietimme, minne jätetään auto ja sitten jätin sen lähimmn kesämökin portinpieleen. Lopuksi selvisi, että varsinainen parkkipaikka olisi ollut tien päässä, joten tässäkin voisi olla pientä tuunattavaa reittivastaaville.

Nousu alkoi heti ja vaikka metsää oli hakattu polun toiselta puolelta, niin maisema oli mukavaa; vähän sellaista peikkometsää. Puut olivat vanhoja ja jyhkeitä; osassa ns. käärmepuita, missä oksat laskeutuvat runkoa vasten. Tämä on tyypillistä erityisesti pohjoisen metsissä, jolloin tykkylumi ei pääse painamaan oksia.



Huipulla ei tuullut ja sieltä otettu kuva näyttää tässä todella pliisulta. Tällä kertaa siis ei käy toteen se, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Tai no, korkeintaan kuvaaajan ammattitaidosta... Paikalla oli käynyt todella paljon ihmisiä. Mukavaa, että tämmöinen paikka on suosittu. Talvella on tarkoitus tulla lumikengillä.

Paikalla on myös geokätkö. Siihenkö liittyen opasteiden tekijät olivat päättänneet piilotella myös niitä opastenauhoja. Tässä sininen opastenauha oli laitettu maahan, polun tasalle ja ympäristösyistä käytetty sitä minimaalisen vähän...Tai sitten ihan vaan hauskuutuksen vuoksi. Koetapa etsiä!


Eli upea paikka, suosittelen! Ehdotan kuitenkin, että reitistä vastaava tekisi yhteistyötä vaikka eräoppaita kouluttavan organisaation kanssa. Siinäpä oiva haaste opiskelijoille viitoittaa polku ja laittaa kyltit ajan tasalle. Tässä kuvan kyltissä kerrotaan jääkaudesta, joka aikoinaan lipui vaaran yli. Kun näin paljon on nähty vaivaa, kannattaa kyltejä myös päivittää!

1 kommentti:

  1. JOO hyvä analyysi. Ilomatsin tien varteen luontopolku kyltti ym.

    VastaaPoista

Kuka pelkäsi mustaa miestä?

Katselin, kun lapset kirmasivat päiväkodin pihalla. Yksi ajoi takaa muita, riemu oli rajaton. Tuli mieleen omat lapsuusajat ja leikit kansak...