24.10.2011

Hanki hamsteri!

Tällä en kuitenkaan tarkoita sellaista hamsteria, joka ostaa ja kuluttaa ihan mahdottomasti ja jonka nurkat pursuavat kaikenlaista tavaraa, ihan vaan pahan päivän varalta. Päin vastoin!

Tarkoitan hamsteria lemmikiksi. Jos nyt ylipäänsä haluaa jonkinlaisen lemmikin. Nimittäin, satuin lukemaa yli vuoden vanhaa Tiede-lehteä. Siellä valistettiin, että ison koiran ekologinen jalanjälki on yli kaksi kertaa suurempi kuin Land Cruiserin, jolla ajetaan 10 000 km vuodessa. Hurtta kuluttaa yli 1,1 hehtaaria, kun autonkottero puolestaan "vaivaiset" 0,84 hehtaaria. Että semmoinen vertailu.

Ekologinen jalanjälki siis kertoo, kuinka iso maa- ja vesialue tarvitaan arvioitavan eläimen/ihmisen elämiseen sekä jätteiden käsittelyyn. Nyt on havahduttu myös siihen, mikä on lemmikin kuormitus ympäristölle. Ja sehän riippuu tietty siitä, mitä tuo otus pistelee poskeensa; lihaa vai siemeniä. Jos maapallon tuottavuus jaettaisiin tasaisesti jokaisen maapallolla elävän ihmisen kesken, jokainen saisi 1,8 ha:n alueen käyttöönsä. Tällä hetkellä jokaisen suomalaisen ekologinen jalanjälki on hieman yli 6 hehtaaria. Se on joltain toiselta pois. Ja sitten se pitäisi vielä jakaa lemmikkieläinten kanssa. Vaikeaa on!!!

No mitä ajatellaan citymaastureista noin yleensä? Ympäristöpiireissä ne ovat turhake ja todella, todella paha juttu. Sen sijaan en ole kuullut kovinkaan monta kriittistä kommenttia siitä, että kulutat ympäristöä ja lisäät kasvihuonekaasujen syntyä pitämällä koiraa. Oletko sinä? Tässä on kuitenkin seikka, mihin meidän hyvinvointivaltioissa asuvien olisi syytä herätä.

Puolalainen ystäväni meinasi pyörtyä, kun hän näki ensimmäistä kertaa kissan- ja koiranruokahyllyt tavallisessa suomalaismarketissa 20 vuotta sitten. Hänellä ei olisi ollut varaa ostaa kissalle purkkiruokaa. Tsekkasin tuossa hintoja, niin 15,62 euroa oli melko tyypillinen kilohinta kissanruualle "mistä kissakin pitää". Ajattele! Tässä on se ero, mikä erottaa hyvinvointivaltiossa asuvan kissan köyhissä maissa asuvista kateista. Siellä kissat saalistavat itse ruokansa - kenelläkään ei ole varaa ostaa niille syötävää, kun sitä ei meinaa riittää itsellekään. Hinnoista vielä, että tilastokeskuksen mukaan naudan paistin kilohinta oli viime vuonna 12,10 euroa...

No itsellä sattuu olemaan koira. Vaikka se onkin keskimääräistä älykkäämpi tankalais-ruåtsalainen pihakoira, niin senkin ekologinen jalanjälki on melkoinen. Onneksi se kuuluu ympäristön kannalta pienikulutuksiseen sarjaan "pienet koirat". Silti piski kuluttaa enempi kuin tuo edellä mainitsemani kissa, jonka ekologinen jalanjälki on 0,15 ha:a. Se puolestaan vastaa Tiede-lehden artikkelin mukaan Volgswagen Golfin kulutusta vuodessa.

Ai mää vai?!











Hamsterin ekologinen jalanjälki on 0,014 ha:a. Vai olisiko minun sittenkin ostettava kultakala. Sitä ei tarvisisi koiran tavoin pissittää aamuisin eikä se räyhäisi naapureille eikä ulisisi narttujen perään. Kulutuskin olisi passeli, vain 0,00034 ha:a.

Tupu R.I.P.








Paras ratkaisu ympäristön kannalta olisi tietty se, että ottaisi sellaisen lemmikin, jonka voisi lopuksi syödä. Kuullostaako hurjalta? Mutta jos syöt lihaa, teet niin jo tällä hetkelläkin. Se, että et ole kiintynyt lähimaatilan Mansikkiin, ei muuta asian perimmäistä tarkoitusta. Vai muuttaako?!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuka pelkäsi mustaa miestä?

Katselin, kun lapset kirmasivat päiväkodin pihalla. Yksi ajoi takaa muita, riemu oli rajaton. Tuli mieleen omat lapsuusajat ja leikit kansak...