Nimittäin, ympäristöihmisenä minulle on tuskaa kuunnella, kun aiemmin oma jälkikasvuni ja nykyisin kollegani läträävät suihkussa. Jälkeläisiini en onnistunut istuttamaan pientä vihreää vesipihtaria, mutta kollegani olen saanut tuntemaan lievää syyllisyyttä moisesta tuhlailusta. Ei tietenkään ole tarkoitus, että kollegat minun seurassani eivät uskalla jättää valoja hotellihuoneeseen aamupalan ajaksi tai ilmestyvät koulutuksiin tukka pystyssä, kun eivät ole ilenneet liota suihkussa kuin 1/4 siitä ajasta, minkä kotonaan normaalisti viettävät. En haluaisi, että asiaan kiinnitetään huomiota vain silloin, kun minä olen lähistöllä vihreänä huutomerkkinä muistuttamassa asiasta.
Asia on kuitenkin mielestäni tärkeä, sillä suomalaisten vesijalanjälki on tällä hetkellä noin 4000 litraa/vuorokausi. Tämä ei tietenkään tarkoita suihkussa käyntiä, vaan niiden hyödykkeiden kuluttamaa vettä, mitä me suomalaiset ostamme ja mitkä on tuotettu ulkomailla, monesti vesipulasta kärsivillä alueilla. Kotitalouskäyttö on tuosta määrästä keskiverrosti 150 litraa, joten erittäin tärkeää olisi miettiä, mitä kaupasta kotiin ostaa. Lähes puolet kuluttamastamme vedestä tulee ulkomailta tuotteiden muodossa, vaikka olemmekin yksi maailman vesirikkaimmista maista. Tätä kannattaa pohtia!
Laskelmien mukaan (ei kuitenkaan omieni) 10 minuutin suihkussa käynti kuluttaa vettä 150 litraa. Siinä menikin se keskiverto päivittäinen vesimäärä. Paitsi, tarvitsemme vettä peseytymisen lisäksi wc:n vetämiseen, pyykkeihin ja ruuanlaittoon. Kun vesi tulee helposti kahvaa kääntämällä, sen kulutukseen ei kiinnitä huomiota. Kuinka pitkään uskoisit löträäväsi suihkussa, jos lähin kaivo olisi useiden kilometrien päässä, saisit kannettua vettä vain 20 litraa kerralla ja ennen käyttöä veden olisi annettava seistä, jotta edes osa liasta painuisi astian pohjalle. Ainoa vastaus on tietenkin, missä suihkussa?!
Viime reisulla sitten ratkesi sekin ongelma, miten tiukkapipoinen ympäristöihminen voi viettää suihkussa tuntikausia ilman mitään omantunnontuskaa ehtyvistä vesivaroista. Tai ajattelematta sitä, onko vesi piilo- eli virtuaalivettä, sinistä vettä, vihreää vettä vai peräti harmaata vettä. Sen enempää kollegoiden nukkumatapaa kommentoimatta, meikäläinen yritti etsiä korvatuppia tuossa aamuyön "hiljaisina" tunteina. Kun niitä ei löytynyt, päätin jatkaa uniani suihkun lattialla. Tuumasta toimeen siis!
Levitin keraamisen laatan päälle kaksi päiväpeittoa ja froteisen pyyheliinani. Kääriydyin paksuun täkkiini ja mietin, että kyllä tämä aina partioleirin voittaa. Nukkuma-alusta on herätessä kuiva eikä lillu vesilätäkössä rankkasateen jäljiltä, koko yön lämpötila on tasainen eikä siperia/päivätasaaja-asteikolla, kuten puolijoukkueteltassa talvella ja mikä parasta, sen lisäksi, että minulla ei ole kipinävuoroa, savu ei mene silmiin koko yönä!!! Sitten nukahdin.
 |
| Kun silmäni mä auki saan... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti