13.3.2014

Pallohullun päiväkirjasta, osa ruokatavat kunniaan

Olen asustellut täällä mamman luona nyt muutaman viikon. Se on ollut minulle hermolepoa, sillä ei ole tarvinnut katsella sitä ärsyttävää piskiä, Nickiä, joka on varmaan enemmänkin sukua elohopealle kuin meille tanskalais-ruotsalaisille pihakoirille!

Niin eikö se jo tänään tullut käymään. Näyttelin sille alkuun vähän purukalustoani, jotta ei jäänyt epäselväksi, kummalla on isommat ja terävämmät hampaat. Tehostin vaikutusta murinalla, niin ei mitään rajaa; jouduin heti yksin toiseen huoneeseen. No piski kävi vähän väliä nuuhkimassa siinä ovella, niin alkoi jo sekin ärsyttämään.

Mutta minulla on ollut tosi kiva viikko, sillä olemme olleet joka päivä paistamassa makkaraa nuotiolla. Syön yleensä saman verran kuin muutkin, sillä meillä tanskalais-ruotsalaisilla pihakoirilla on tosi hyvin vetävä maha. Sinne mahtuu aina vielä joku pikkuinen muru, mikä ei muille kelpaa. Syön yleensä ripeään tahtiin, jotta ruoka ei jäähdy. Niin mamma väittää, että olen ahmatti. Minä?

Ajattelin sitten näyttää, miten meikäläiseltä sujuu etiketti. Että ei tartte tulla valittamaan, jos nyt joskus hotkaisenkin lenkkimakkaran kahdella nielaisulla ilman puremista.


Ja tässä linkki, jos minun hienot käytöstavat ei tuossa yläpuolella näy.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuka pelkäsi mustaa miestä?

Katselin, kun lapset kirmasivat päiväkodin pihalla. Yksi ajoi takaa muita, riemu oli rajaton. Tuli mieleen omat lapsuusajat ja leikit kansak...