Totuus on toisenlainen

Katselin jokin aika sitten Siskonpetiä ja siinä oli todella hauska juttu. Äiti kirjoittaa blogia seesteisessä fiiliksessä ja kertoo, miten mukavaa perhe-ilta on, kun lapsi tekee iltapuuhia, mies askaroi öljykattilan kimpussa jne. Fiiliksen latistaa välillä todellisuus, kun kakara huutaa äitiä apuun hammastahnan  puristamisessa ja mies tulee istumaan sohvalle likaisissa vaatteissa. Kannattaa googlata YleAreenalta Siskonpeti, jakso Perhe.

Vähän sama asia tuli mieleen, kun katselin tuossa sisustuslehtiä. Käytännön ihmisenä mietin, että miten hemmetissä ihmiset viitsivät pyöriä imurin kanssa sellaisissa sisustuspläjäyksissä, mitä näkee lehtien sivuilla. Tai oikeastiko osa tykkää, kun keskellä lattiaa on viuhkamaisena 16 lehteä "odottamassa lukuinspiraatiota". Saattaapa tykätäkin, mistäs sen tietää.Tai oikeastiko joku lapsiperhe pystyy asumaan normaalia arkea asunnossa, jossa kaikki tekstiilit ovat valkoisia sohvasta mattoon ja tuolista kattoon (rimmasi aika hyvin!)?! Vai ovatko kalusteiden päälliset irrotettavia ja niitä pestään herkeämättä. Vai ovatko kakarat niin tiukassa ojennuksessa, että he eivät kantele ruokaa tai naposteltavaa mukanaan vaikkapa telkkaria katsellessa?!

Itse olen sisustuksessa enempi spartalaisen tyylin kannattaja. Mahdollisimman minimalistista, mielellään vanhaa ja kestävää. Saatatte, te kaksi ainokaista uskollista lukijaani muistaa, että kohta kolahtaa kutsu olkkarin verhojen 25-vuotissynttäreille! No toki ostan uuttakin, kun tarvetta tullee. Yleensä ei tule.

Päätin sitten itsekin kokeilla,miltä tuntuisi, jos minulle soitettaisiin ja sanottaisiin, että tullaan kuvaamaan lehdestä teitin kotia, kun se on niin hmmm... selkeä. Rehellisenä ihmisenä laitan tässä nyt kuvat ennen ja jälkeen kuvausten teidän arvioitavaksenne.