Mekaaninen taskulamppu!

Ostin itselleni muutama viikko sitten taskulampun, joka toisaalta on ympäristöä ajatellen järkevä, toisaalta ärsyttävä. Nimittäin, siihen saa valon pyörittämällä kampea riittävän monta kierrosta (tämä on kestävän kehityksen kannalta hyvä asia). Aina uudelleen ja uudelleen! Valo kestää n. 2 minuuttia ja on ällistys kyllä, todella kirkas! Ostin sen (tämä on kestävän kehityksen kannalta huono asia, mutta muuten en olisi saanut sitä käsiini), vaikka minulla jo sattuu pari taskulamppua olemaan. Ne eivät yleensä toimi, sillä pattereista häviää teho kylmässä.

Lampun on tietenkin muovia (tämä on kestävän kehityksen kannalta huono asia - sillä se ei ollut edes kierrätysmuovia) ja se on tehty, yllätysyllätys, Kiinassa (tämä on kestävän kehityksen kannalta huono asia). Kiinassa lapsityövoiman käyttö ei ole ihan niin räikeää kuin muissa länsimaihin halpatuontitavaroita syytävissä maissa (tämä on ympäristön kannalta hyvä asia - siis se, että lamppua ei oltu tehty ainakaan Intiassa).

Lapsityövoiman käyttö on siis yleistä erityisesti köyhissä kehitysmaissa, mutta myös teollisusumaissa.  Vuonna 2012 oli n. 168 miljoonaa lasta, jotka kuuluvat tähän ryhmään. Heistä n. 80% tekee kokopäivätyötä ja määrittelemätön joukko tekee työnsä vielä orjatyöksi luokitetuna! Ihan vertailun vuoksi se tarkoittaa samaa kuin 33 kertaa Suomen väkiluku! On tärkeää muistaa, että jos lapsi pystyy työnteon ohessa käymään koulua ja opiskelemaan, kyseessä on eri asia kuin silloin, kun työteko estää lapsen opiskelun ja oman elämän rakentamisen.

Lapset työskentelevät hikipajoissa ompelemassa vaatteita, tekemässä kenkiä ja näpertämässä muihin kulutustavaratuotteisiin pieniä osia varsinaisen brändivalmistajan alihankkijan alihankkijan alihankkijan aihankkijaketjun viimeisessä loukossa, jota on erittäin vaikea jäljittää. He työskentelevät länsimaista tuodun  elektroniikkajätteen lajittelijoina ilman mitään suojaimia ja altistuvat myrkyllisille aineille. Ketä kiinnostaa joku pikkuinen räkänokka Intian slummissa?! He työskentelevät myös raskaissa töissä kaivoksilla ja kasvuikäisinä altistuvat fyysiselle ja henkiselle kuormitukselle niin paljon, että se johtaa esimerkiksi keskenkasvuisuuteen, nivelrikkoihin ja lopullisiin vaurioihin kehossa ja mielenterveydessä.

Mitä tilalle? Kun hikipajojen lapsityövoimana työskenteleviä lapsia erotettiin työstä lansimaisten vaatimusten mukaisesti, nämä joutuivat etsimään elantonsa prostituutiosta tai kivenmurskaamoista ja joutuivat varastamaan ruokansa. Osa heistä nääntyi nälkään. Tämä maailma on niin epäoikeudenmukainen!!!

Kiinassa, mistä tuo surkea lamppuni on tehty, lapsityöläisten osuus voi olla jopa 30% tehtaan henkilöstöstä, mutta siellä alaikä on kuitenkin yli 11 vuotta tehdastyössä. Kommunismi ja yhden lapsen politiikka on ollut Kiinassa lapselle etua, koska vanhemmat ovat yrittäneet turvata tälle ainokaiselle edes jonkinlaisen hyvän elämän alkutaipaleen.  Ehkä lamppuni onkin valmistanut joku aikuinen kiinalainen (minimipalkalla, jolla ei tule toimeen ja hän joutuu asumaan viiden muun maalta tulleen kiinalaisen kanssa muutaman neliön loukossa eikä pääse katsomaan ainoaa lastaan, jota puolisokea isoäiti ja kuuro isoisä hoitavat 3000 kilometrin päässä).

Summa summarum, miksi minä en koskaan voi iloita pienistä yksinkertaisita asioista ilman huolta. Että osaisin olla vain iloinen siitä, että minulla on pieni punainen lamppu, johon ei tarvita paristoja vaan saan valon aikaiseksi kampea pyörittämällä. Huoh!