Yleensä käy elämässä niin, että mitä useammin jonkin työn tekee, sen paremmin siihen harjaantuu. Tämä sopii erityisesti omalle alalleni; harjaantuminen siis. Leipääntyminen on myös eräs vaihtoehto, mutta ei koske toistaiseksi minua. Oletuksena on, että työn rutinoituessa se muuttuu taitavammaksi ja taitavammaksi suoritukseksi.
On kuitenkin eräs asia, jossa olen kokenut mielettömistä toistomääristä huolimatta taantumaa. Ja se on tuo otsikossa mainitsemani kanamunan kuoriminen. Miten voi olla nykyisin niin vaikeaa saada munasta kuoret irti niin, että puolikas munasta ei jää epämääräisenä möhkäleenä kuoren sisälle. Tai niin, että kuori rikkoontuu miljoonina palasina ja muna puolestaan tahmautuu pikku kätösiin samalla tavalla kuin tokaluokalaisena virkkaamani pannulappu aikoinaan. Tai kuoren saa kyllä irti, mutta samalla munan valkuainen on tarrautunut kuoreen kiinni ja se on kaavittava ns. parempiin suihin lusikalla. Miksi kuoret eivät irtoa kuten aiemmin, eli muna vaan lumpsahtaa irti kuorista helposti ja parilla kopautuksella?!
Vähän googlasin tuskaani, niin syykin selvisi. Munat ovat liian tuoreita ja silloin kuori ei irtoa. Ennen vanhaan, niinä vanhoina hyvinä aikoina, myytiin kaupassa vanhoja munia, niin ei ollut tätäkään ongelmaa...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kyllä pitäisi saada uusi alter ego
Vili, tuo älykäs ja hyvätapainen tanskalais-ruotsalainen pihakoiramme, oli tavallaan alter egoni. Tai minä olin sen, mistäs tuonkin tietää....
-
No tulipa taas kerran todistettua, että ei ole meikäläisen opinnot menneet hukkaan. Olen meuhkannut jo vuosia siitä, että kuluttajan olisi t... -
Tynnyrisauna-ystäväni mökillä nökötti elokuussa yhä laavu, jonka olimme tehneet väliaikaista käyttöä varten kolmisen vuotta sitten . No, äkk... -
Kylläpä on vierähtänyt aikaa edellisestä kirjoituksesta. Kaikkea on tapahtunut, enimmäkseen kivoja juttuja. Silti on jotenkin ollut takkuist...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti