Pallohullun päiväkirjasta, osa Mammaa IKÄVÄ!

Sniif!

Minä pieni tanskalais-ruotsalainen pihakoira olen joutunut kaappauksen uhriksi. Eilen luulin, vai oliko se toissapäivänä, että pääsen kakkilenkille, mutta minut sullottiin autoon ja jouduin omalta ihanalta sohvaltani taas sen ärsyttävän Nickin luokse. Se ei asu meillä, vaan se asuu minun ex-emännän luona. Minä sen sijaan asun minun oman mamman luona, joka ei halua, että sanon sitä mammaksi, koska olemme kuulemma niin eri näköiset.

Mutta ei se minua haittaa, koska olemme niin saman luontoiset. Molemmat niin tyyniä ja hyvätapaisia. Ainakin minä. Eilen tai viime vuonna vai milloin se nyt olikaan, niin ovikello ei soinut enkä kerinnyt yhtään haukkumaan edes, mutta siinä se Nickille haiseva Nickin emäntä seisoi, ovella. No ekana ex-emäntä sanoi, että JEE!! ja luulin, että se sanoi SAAT NAMIN!

Mutta se sanoikin, että nyt saat lähteä kidutuskammioon, senkin pikku porsas! Minä olen kuulemma lihonut. Niin ihan kohtuutonta. Jos nyt olenkin hieman pyöristynyt, niin se vaan pukee minua! Me sitä paitsi mamman kanssa ollaan mietitty, että koska minä olen jo aika vanha, niin minun pitää saada paljon ruokaa, että kerkiän syödä sitä mahdollisimman paljon ennen loppuhuipennusta. 

Eihän tuota näe edes

Tässä ex-emäntä tarjoaa minulle päivällistä. Minusta tuossa on aika vähän ja joudun tekemään pari temppuakin, jotta saisin mokoman sirun suuhuni. Minä olen sentäs aika roteva, joten sen mukaan pitäsi sitä ruokaakin mättää lautaselle, eikä vahtia jotain taulukkoja. Nyt olen sitten viimeiset päivät, tai viikot, ollut nälkäkuoleman partaalla ja odotan vaan, milloin mamma tulee ja pelastaa minut. 

Voin vähän maistaa...

Sen sijaan mamman tarjoilut näkee tässä. Ei se parka edes itse syö mitään, kun kaikki herkut vaan antaa minulle. Ei minulle tietenkään oikein maistuisi, mutta jos kauniisti pyydetään, niin voinhan pikkuisen maistaa. Mitä, sanoitko, että saan myös piparin?!

Minulla on niin kova ikävä jo päästä omalle sohvalle. Miten ne tyhmät linnut on nyt pärjänneet, kun en ole ollut vahtimassa niitä? Tai naapurit? Ovat varmaan ajaneet autoillaan pitkin kujaan sinne tänne, kun en ole päässyt komentamaan niitä!

Voi mamma, minulla on niin YKSINÄISTÄ! Tuo Nicki vaan vahtii minua ja tuijottaa koko ajan, mitä teen. Alkaa tympimään jo tämä omakin murina, kun ei siitä ole mitään hyötyä tuolle piskille Eihän se edes ymmärrä pelätä minua.