Noblesse oblige

Kuten me vanhat latinistit, jotka muistamme enää vain fraaseja kouluajoilta, sanomme. Nimittäin, meikäläinen sai tunnustuksen, joka on mielestäni todella tärkeä ja arvostan valtavasti. Olen vuoden 2014 tutkintomestari ja voin sen tänne blogillekin kirjoittaa, jotta te harvat uskolliset lukijani saatte riemuita kanssani! Jihuuuu!!!!! Tunnustus tarkoittaa kohdallani sitä, että olen saanut hyvää palautetta työstäni ja osaamisestani ihan valtakunnallisella tasolla.

Omalla työpaikallani asia ei ole kovinkaan kummoisia tuuletuksia aiheuttanut, joten ilo on osattava ottaa itse irti silloin, kun siihen on aihetta. Eli virallisia kakkukahveja odotellessa... Ja niitähän on siis tiedossa.

Kerroin asiasta tietenkin perhepiirissä ja eikös tullut heti kutsu kakkukahveille! Hienoa, että lapsoset arvostavat! Erityisesti tyttö oli panostanut asiaan leipomalla itse pienillä kätösillään suklaakakkua ja tehnyt vielä kotijäätelöä! Nam! Onneksi ei siis kotiviiniä...

Lapset ovat nähneet, että innostus ja työn imu tarkoittaa sitä, että myös vapaa-ajalla voi lukea kirjoja, etsiä tietoa netistä, ideoida kaikea uutta. Kun on kiinnostunut ammatista, taustatyötä on miltei pakko tehdä kotosalla, sillä ei minulla ainakaan ole mahdollista hankkia uutta tietoa työpäivän aikana vaikkapa netistä selailemalla tai kirjoja plaileremalla, saatikka ammattilehtiä lukemalla. Kenelläpä olisikaan?! Sekin on ymmärrettävä, että ihmisiä kiinnostavat eri asiat. Minulla on sellaisia harrastuksia, että mukaan mahtuu aina välillä Keltikangas-Järvisen ja muiden kumppaneiden kirjoja. On mielenkiintoista oppia uutta. Ja, itse asiassa, vain uutta oppimalla voi pysyä ajan hermolla.

Jos vapaalla ei jaksa enää kiinnostua töistä ja kehittää ammattitaitoaan, voi jäädä helposti kierteeseen. Silloin  tunneilla sisältönä on samat aiheet kuin ennenkin (jopa vuosia sitten tehdyt päivittämättömät materiaalit, kuten joillakin lasteni opettajilla) ja voi tulla pelko kohdata opiskelijoita, jotka tietävät asioista enemmän kuin opettaja, joka on kaukanakaukana oikeasta työelämästä - siis siitä, mihin opiskelijoita valmentaa. Kaikkea ei opettajana tarvitse osata, mutta substanssiosaamista on ylläpidettävä tavalla jos toisellakin.

No tuo mainitsemani tunnustus liittyy näyttötutkintoihin. Olen ollut niitä arvioimassa kohta 18 vuotta ja sen voin sanoa, että tässäkin, kuten kaikessa, kehittyy. Ehkä kaikkein tärkeintä on saada tutkinnon suorittaja näyttämään iloisella mielellä osaamisensa ja pysyttävä arvioimaan suoritus täysin objektiivisesti. Ja se on taitolaji se!

Kiitos ja kumarrus!