Pallohullun päiväkirjasta; Lumihyppelyllä

Hei taas kaikille (paitsi ei Nickille, sillä ärsyttävälle piskille, joka käytti muutaman viikon kylläkin jotain tosi kivantuoksuista hajuvettä, joka sai minut muistelemaan  jotain, mutta en muista mitä, mutta ex-mamma alkoi heti karjumaan minulle, kun menin kuulemma liian lähelle sen Nickin luo; niin ota tuosta sitten selvää! Ensin kun murisen Nickille, kun se on niin ärsyttävä, niin ex-mamma kiljuu, että OLE HILJAA ja sitten kun yritän tehdä vähän lähempää tuttavuutta Nickiin, kun se tuoksuu niin hyvälle ja sillä on jotkut oudot housut jalassa, niin ex-mamma kiljuu, että NYT POIS SIELTÄ JA HETI!)!

Mutta minun oma Mamma siis keksi, että minä kaipaan jotain vaihtelua, kun joka päivä vaan joudun tuijottamaan niitä ärsyttäviä tinttejä ja vielä ärsyttävämpää naapurin kissaa olkkarin ikkunasta. Ja niin se sanoi, että se on ottanut ihan lomaa, että pääsee minun kanssa mökille. Kävin heti hakemassa pesäpallon, mutta Mamma heitti sen niin pitkälle, etten enää löytänyt sitä ja kun lopulta löysin, niin Mamma sanoi, että sitä ei sitten oteta mukaan. Niin vähänkö ärsytti, mutta sitten sain namin niin ei enää ärsyttänyt yhtään.

Mamma alkoi oitis pakkaamaan! Sitten sullouduttiin autoon ja minun piti odottaa autossa, kun Mamma kävi kahvilla! Minusta on ihan tyhmää, kun minä en pääse ikinä sinne kahville. Mamma väittää, että koiria ei saa viedä sisälle kahvilaan, mutta en usko. Onneksi Mammalle tulee syyllinen olo, kun se jättää minut yksin autoon, niin se yrittää korvata sen tuomalla herkkuja, joita se on ite syönyt siellä kahvilassa.

Minä ja Mamma

Sitten päästiin perille ja minä aloin nukkumaan, kun mamma laitteli paikat kuntoon ja sitten se herätti ja sanoi, että nyt menoksi! Sain olla irti, vaikka en kyllä muutenkaan ymmärrä, miksi minun pitää olla hihnassa. Minä en IKINÄ nimittäin karkaa, mutta käyn vaan vähän tarkkailemassa tilannetta ja joskus vaan haukahdan, sillä olen tanskalaisruotsalainen pihakoira ja me pihakoirat emme kovinkaan usein hauku. Paitsi silloin, kun meillä on asiaa. Ja Mamman mukaan mulla on liian paljon asiaa, mutta se ei nyt pidä paikkaansa, koska mamma liioittelee aina muutenkin (paitsi namien määrässä).

Sitten Mamma kuitenkin laittoi minut kiinni kun se pelkäsi, että käyn kuulemma räyhäämässä muille. Räyhäämässä? Minä? Kyllä minä loukkaannuin, mutta sitten Mamma antoi namin niin tuli heti iloinen mieli. Mitä? Ai ei enää nameja?! Miksi? MINÄ HALUAN NAMIN!

Sitten tultiin mökille ja minua alkoi nukuttamaan! Nukuin koko illan ja välillä kävin vaan saunassa. Mamma sanoi, että olen niin reipas poika! Niin kuin olenkin!

Vähänkö väsyin!