Sisäpiirin tietoa!

Meikäläisen talviloma Nurmeksessa vaati tietenkin pyörähdyksen kaupungilla (?!). Eli auton nokka kohti Nurmesta; olimme bonganneet muutaman mielenkiintoisen kohteen, eli Teseman sukkatehtaan, Pielispakarin ja pari paikallista kirppistä. Kuukkeloitiin kaiken varalta osoitteita, sillä entisenä lieksalaisena voi hyvinkin käydä niin, että eksyy Nurmeksessa ja se olisi noloa se!

Tiesimme, että sukkatehdas on iso ja ystäväni oli siellä kerran eläessään jo käynytkin; se oli ollut useamman kuin yhden mutkan takana. Etsimme kylttejä, mutta ei löytynyt; ei edes katukylttejä kaikille kolmelle kadulle, jotka Nurmeksessa nyt sattuvat olemaan. Lopulta pitkäaikaisen partiotaustani ansiosta pääsimme kääntymään tielle, jossa ei edelleenkään ollut opastetta sukkatehtaalle, mutta sentäs oikea kadunnimi! Ja sieltähän se tehdas löytyi! Kun mainitsimme, että olisi varmaan ihan markkinoinninkin kannalta syytä pystyttää joku kyltti tienposkeen, niin myyjä totesi, että tätä on moni toivonut ja he itsekin, mutta ei ole vaan saaneet aikaiseksi.

Tässä oiva esimerkki! Toki sukkatehtaalle ei syntyisi mitään turistiryntäystä, vaikka he sen kyltin jossain vaiheessa sinne kadunpieleen saisivatkin laitettua; tehdashan on ollut toiminnassa vasta 27 vuotta eikä tuossa ajassa nyt mitään myyntiä edistäviä kylttejä ole kerinnyt pystyttämään... Myös Nurmeksen matkailijamäärät ovat laskeneet, eli jos kylillä pyörii tuollaiset 10 turistia päivässä, niin ei kaikilla todellakaan ole tarve ostaa sukkia; vaikka ne kotimaisia ja hyvälaatuisia ja edullisia tehtaanmyymälässä olisivatkin. Tällä hetkellä Tesema toimittaa sukat Suomen armeijalle, joka kuitenkin muutama vuosi sitten osti sukkansa Virosta, kun halvemmalla sai! Kyseessä ei siis ole mikään pikkuinen tehdas, vaan ihan varteenotettava yritys - mutta niiiiin vaatimaton!

No sukkaostosten jälkeen tuli nälkä ja suuntasimme kohti Pielispakaria! Nurmes on siitä hassu paikka matkailijalle, että siellä menee helposti sekaisin. Nimittäin Porokylän Leipomo ei luonnollisestikaan sijaitse Porokylässä, vaan Kyrölässä - missä se sitten liekään. Pielispakari sen sijaan sijaitsee jossain ässämarketin takana, sen verran oli itselläni tietoa, sillä olin jopa käynyt siellä kerran ja muistin, että alue oli ulkonäöltään kaikkea muuta kuin houkuttelevan näköinen. Eipä muuta kuin haikaroimaan taas niitä katuja ja niinpä ajelimme ränsistyneiden teollisuushallien ohi (ikkunat kivitetty säpäleiksi), kun huomasimme pienen Pielispakarin mainoskyltin, joka osoitti kuitenkin lähimpään talon seinään. Sinnikkään tuijottelun jälkeen löytyi lopulta varsinainen leipomo aivan teollisuusrakennusten viimeisestä nurkasta. Voin vannoa, että sinne ei todellakaan eksy kukaan satunnainen matkailija, vaan todella pullan tuskassa oleva asiakas, jolle kelpaa vain ja ainoastaan Pielispakarin aito auringonkukansiemenillä täytetty aurinkoleipä!

Totesimme, että ei ole Nurmes matkailijoita varten tehty kaupunki, ei todellakaan. Turistien pennoset eivät ole kummallekaan em. yritykselle kuin marginaalinen siivu, mutta kyse olisikin jostain muusta! Nimittäin, matkailijat asuvat muualla (onneksi) kuin Nurmeksessa ja saattavat jopa levittää tuotteiden ilosanomaa vierailtuaan itse niiden valmistuksen tyyssijoilla. Sen takia olisi varmaan ihan positiivista, että paikat ylpeästi kertoisivat itsestään, kun niillä molemmilla nyt myymälät onkin! Se on todettava, että molemmissa paikoissa saimme todella hyvää ja iloista palvelua (näin ollen epäilen, että myyjien sukujuuret juontuivat Lieksasta).

Citypäivässä vietetyn ajan  (1 t) jälkeen suuntasimme taas mökille ja lumikenkäilemään. Mieltä kohotti erityisesti se, että yhdessä vaiheessa takanamme tuli hiihtäjäkaksikko, joka ei näyttänyt millään saavan meitä kiinni?! Siis huomautan, että meikäläisillä oli lumikengät, joissa pito on ihan eri luokkaa kuin suksissa. Kun lopulta löysimme laavun ja olimme jo hörppineet mehut, niin paikalle raahusti mummokaksikko suksillaan. Mutta mitä väliä; eka kertaa kävi niin, että suksillakaan ei saa meitsiä kiinni!