Ite tein; säästin taas

Keväinen linnunpönttöprojektini asettui 100 pöntön sijasta järkevään 17 pöntön määrään, mutta silti jäi kuitenkin sellainen käsillä tekemisen kaipuu. Minusta on kiva askarrella ja tehdä myös puusta jotain. Tällä hetkellä askartelen sisätiloissa eräitä juttuja, joita en salassapitovelvollisuuteeni vedoten voi tässä nyt paljastaa teille kahdelle tai jopa kolmelle uskolliselle lukijalleni. Tiedän nimittäin, että joukossa on aina ns. vuotaja, joka voisi paljastaa projektini vahingossa ja yllätys vesittyisi. Että siinäpä sitä olikin riittävän oraakkelimaisesti kerrottuna se, että teen sisällä jotain, mikä ei täytä kaipuutani päästä vasaran varteen.

Ilimasta lauttoo!

Siispä asiaan! Huomasin firmassa käydessäni, että Ykkönen piilotteli siellä seinänvierustalla oivallisia koivulankkuja, jotka hän aikoi pilkkoa uunipuiksi! Päätin oitis sosialisoida niistä muutaman omaan tarpeeseen ja hyvin kasvatettuna lapsosena Ykkönen luovutti laudat käyttööni enempiä nurisematta. Ajattelin vuorata niillä ensin autotallin seinät, mutta sitten tajusin, että lautoja olisi pitänyt olla n. 300 kertaa enemmän.
Pari viikkoa sitten keksin, että tekaisenkini laudoista kukkalaatikon! Tuumasta toimeen! Tällä kertaa panostin mittaamiseen ja kävin mittamassa olohuoneen ikkunan leveyden, jotta laatikko näyttäisi sitten mahdollisimman passelilta, kun sitä ihailtaisiin sankoin joukoin sekä ulkoa että sisältä.
Isän nahkainen työliivi päälle ja sahaamaan. Ainut haaste oli, että lankut olivat sekä paksuudeltaan että leveydeltään eri mittaisia. Lisäksi ne olivat vinoja.Mutta minulla on upouusi OMA pora eli kuulemma oikeammin porakone, joten sahauksen jälkeen surautin vaan lootan kokoon pitkillä ruuveilla. Ei tarvinnut olla ristimitassa! Ei tarvinnut tehä jiirejä! Eikä haitannut vinouskaan.

20 minuutin päästä...

Vuorasin laatikon sisäpuolen vielä käytetyllä muovipussilla (no tuohellako muka?! sitä paitsi pussin olin saanut lahjaksi), laitoin mullat ja istutin kanervat. Oli kyllä kiva puuhastella - tämmöisestä tykkään! On kiva, kun ei pelkää sitä, että onnistuuko sataprosenttisesti ja mitä muut ajattevat laatikon ulkonäöstä, vaan tekee vaan sitä mikä itsestä tuntuu mukavalta. Ja pitää muistaa, että itsehän minä sitä sitten katselen kaikkein eniten! Voin vielä sanoa, että tuli oikeesti hyvän näköinen! Ja jos jostain ei, niin sillekään ei mahda mittään!

Ruuvit kitattava

Hyvän näköinen!