Mokkapaloja!

Olen tässä kerinnyt elpymään työn raskaan raadannasta lomilla ollessa; sentäs jo puoli päivää oli ekasta lomapäivästä mennyt kun aloin miettimään, että pitäisiköhän leipoa jotain. Ystäväni, joka oli auttamassa minua puutarhan (ah miten ylevä ilmaisu sille rikkaruohoja tunkevalle takapihalle) talviteloille laitossa, oli samaa mieltä. Nimenomaan niin, että minun - ei siis hänen - olisi syytä vähän leipaista jotain talkoolaiselle tarjottavaksi.

Niinpä kuin salama kirkkaalta taivaalta mieleeni iski kuva mokkapaloista, noista herkullisista leipomuksista, jotka kuuluivat bravurinumeroihini lasten ollessa pieniä (mikä onkin melko selvää, sillä lapsilla on selkeä ja yksinkertainen maku - se korreloi suoraan suhteessa omiin taitoihini). Yritin turhaan etsiä mokkapalojen ohjetta risaisesta ohjekirjastani; oli pakko turvautua nettiohjeisiin.

Ystäväni, joka avuliaasti etsi ohjeen netistä, on kuitenkin varttunut eri vuosikymmenellä kuin minä. Ja valitettavasti se näkyi nimenomaan kyseisen reseptin etsinnässä. Hän nimittäin etsi ohjeen, jossa taikinapohjaan tulee myös kaakaota. Muistelin, että että ei siihen tule, mutta hän on varttunut sellaisessa yltäkylläisyydessä, että siihen aikaan sekä pohjaan että täytteeseen on kuulemma voinut laittaa kaakaota. Kiistelimme asiasta hetkisen, jonka jälkeen jouduin alakynteen muutamien muiden huonomuistisuudesta johtuneiden väärinkäsitysten vuoksi ja kuulemma en muistanut tätäkään oikein.

Tästä se lähtee

Niinpä minun oli luovutettava ja aloitettava taikinan valmistus varmana siitä, että oikeus voittaa vielä. Vatkasin ja vatkasin ja mietin samalla,  miten paljon itse asiassa leivoinkaan aiemmin. Ei ollut tapana ostaa muuta kuin keksejä kaupasta (siis jauhelihan lisäksi...). Vaikka lapsia oli peräti neljä ja kävin töissä, niin silti jaksoi ihan eri tavlla. Varmaan ihminen on sitten energisimmillään tuossa 23 - 50  vuoden välillä; ainakin minulla oli noiden vuosien aikana tosi paljon puuhaa. Paistoin pullaa, tein tiikerikakkuja, teimme usein jopa toscakakkua ja olenpa tehnyt jopa ylös-alas kakkua. No sitä en nyt ala muistelemaan, koska muistan siitä vain sen, että epäonnistumisprosentti kyseisen keikauskakun kohdalla oli melko korkea, noin satakymmenen tai jotain...

Väärä pohja, grrr...

No sinne humpsahti mokkapalataikina uuniin paistumaan hetkessä ja kun odottelin sen kypsymistä, päätin käyttää ajan hyödyllisesti ja todistaa, että entisajan mokkapalojen pohjassa ei ollut kaakaota. Hyvä tuo netti; eipä aikaakaan kun löytyi Lilyn blogi, jossa hän kertoi, että jotkut vääräuskoiset tunkevat mokkapalojen pohjaan kaakaota, mutta kaakao ei sinne kuulu!!! JES! Hyvä Lily! Lily todistaa, että hänen reseptinsä on aito mokkapalojen resepti ja kun sitä katselin, niin olipa helppo olla samaa mieltä.

Juuri näin!

Laitan reseptin tuohon viereen vielä, niin siitäpä se alkaa leviämään kulovalkean lailla kaikkien uskollisten lukijoitteni tietoisuuteen. Siitä vaan tekemään 80-luvun aitoja mokkapaloja! Semmoinen virhe tuli tuossa nostalgiaan pyrkivässä leipomissessiossa vielä, että edes kaakao ei ollut aitoa. van Houtenin sijasta piti laittaa O`Boyta ja senhän tietää, että liian lällyä ja makeaa tuli.

Kun tarkemmin aloin muistelemaan, niin minulta oli aika usein jokin leivontaan tarvittava raaka-aine loppunut ja lapset kävivät lainailemassa naapureilta milloin munia, milloin sokeria  ja milloin mitäkin. Yksi naapurimme oli oikea leipurimestari ja häneltä sainkin yleensä lainaan kaikenlaista jäämättä pulaan.

Kokonaisuutta ajatellen oli todella kiva, että innostuin leipomaan. Se tarkoittaa, että olin hyvällä mielellä ja virkeä, sillä yleensä en iltaisin töitten jälkeen jaksa enää paljonkaan leipoa. Se oli harmi, että tuo resepti oli erilainen ja kokonaisuus oli sen takia liian makea. Mutta se oli taas hyvä, että pitää leipoa vielä uudestaa ja kokeilla sitä vanhaa reseptiä. Sitten voi verrata, että kultaako vuodet muistoja vai oliko se oikeasti vaan parempaa ennen. Laitoin mokkapalat pakkaseen odottelemaan parempia aikoja.

Kahvilla